Exploring prosociality and collective competence in exercising shared educational leadership in Finland and Japan

Abstract

This dissertation aims to explore prosociality and collective competence when educational leadership is exercised as a shared endeavour in collaboration. It addresses the following specific research questions: 1) What is the relationship between prosociality, in the form of motivation, behaviour, impact, and collaboration, in educational leadership as a shared endeavour? 2) What is the relationship between prosociality and collective competence, as collective efficacy, in educational leadership as a shared endeavour? 3) What is the relationship between collaboration and collective competence, as collective efficacy, in educational leadership as a shared endeavour? The sub-studies presented here utilised previous publications as data for a systematic narrative review, quantitative survey data from teachers in Japan (N = 260), and qualitative interview data gathered from 12 Finnish principals. First, the findings of this study revealed that many prosocial phenomena concern relationships with others, such as empathy, caring, and knowledge sharing. In addition, prosociality was evoked by the experience of benefitting others when collaborating, which indicated that prosociality could be both essential for and lead to collaboration. Second, the findings demonstrated that existing literature has implicitly discussed prosocial elements without noticing that they are essential for collective competence in educational leadership as a shared endeavour. In addition, it was found that prosociality encouraged the sense of collective competence among organisational members because it is valuable for overcoming their tendency to fragment. Moreover, when organisational members recognise themselves as competent, their willingness to use their expertise for social purposes might increase. Third, the findings indicated that, when organisational members have experienced successful collaboration in challenging situations, they tend to perceive themselves to be collectively competent. Overall, these findings enrich our knowledge of how prosociality, collective competence, and collaboration are related to one another in shared educational leadership contexts by representing a new concept of collective educational leadership efficacy. Keywords: prosociality, collective competence, collaboration, collective efficacy, educational leadership

Tämän väitöstyön tavoitteena oli tutkia prososiaalisuutta ja kollektiivista kompetenssia koulutusjohtamisen yhteisenä pyrkimyksenä yhteisöllisyyden kautta. Väitöstyö käsittelee seuraavia erityisiä tutkimuskysymyksiä: 1) Mikä on prososiaalisuuden (motivaation, käyttäytymisen ja vaikutuksen muodossa) suhde yhteisöllisyyteen koulutusjohtamisen toteuttamisessa yhteisenä pyrkimyksenä? 2) Mikä on prososiaalisuuden ja kollektiivisen kompetenssin (kollektiivisen tehokkuuden muodossa) suhde koulutusjohtamisen toteuttamisessa yhteisenä pyrkimyksenä? 3) Mikä on yhteisöllisyyden ja kollektiivisen kompetenssin suhde koulutusjohtamisen toteuttamisessa yhteisenä pyrkimyksenä? Alatutkimuksissa hyödynnettiin aiempien prososiaalisuutta käsittelevien julkaisujen systemaattista analyysia, japanilaisilta opettajilta kerättyä kvantitatiivista tutkimusaineistoa (N = 260) ja 12 suomalaisen rehtorin laadullisia teemahaastatteluja. Ensiksi tämän väitöstutkimuksen tulokset paljastivat, että monet prososiaaliset ilmiöt koskevat suhteita muihin toimijoihin. Tärkeitä ilmiöitä olivat empatia, välittäminen ja huolehtiminen sekä tiedon jakaminen. Erityisesti kokemus muiden hyväksi toimimisesta yhteisöllisesti sai aikaan prososiaalisuutta. Tämä tulos osoitti, että prososiaalisuus voi olla sekä välttämätöntä yhteisöllisyydelle, että se voi johtaa siihen. Toiseksi tulokset osoittivat, että olemassa oleva tutkimuskirjallisuus käsittelee kyllä epäsuorasti prososiaalisia tekijöitä kuitenkaan osoittamatta, että ne ovat olennaisia kollektiiviselle kompetenssille silloin, kun koulutusjohtamista toteutetaan yhteisenä pyrkimyksenä. Lisäksi väitöstyössä paljastui, että prososiaalisuus rohkaisee organisaation jäsenten kollektiivisen kompetenssin tunnetta, mikä on merkityksellistä koulutusjohtamisen pirstaloitumisen ja hajaannuksen voittamisessa. Kun organisaation jäsenet tunnistavat itsensä päteviksi, heidän halukkuutensa käyttää asiantuntemustaan sosiaalisiin tarkoituksiin kasvaa. Kolmanneksi tulokset osoittivat, että kun organisaation jäsenet kokevat yhteisöllisyyden onnistuneen haastavissa tilanteissa, he yleensä kokevat olevansa kollektiivisesti päteviä. Yhteenvetona voidaan todeta, että väitöstyössä saadut tulokset rikastuttavat ymmärrystämme siitä, kuinka prososiaalisuus, kollektiivinen kompetenssi ja yhteisöllisyys liittyvät toisiinsa jaetuissa koulutusjohtamisen konteksteissa ja miten nämä yhteydet kiteytyvät uuden, tässä tutkimuksessa luodun kollektiivisen koulutusjohtamisen kompetenssin käsitteen kautta. Asiasanat: prososiaalisuus, kollektiivinen kompetenssi, yhteisöllisyys, kollektiivinen tehokkuus