Mindfulness-, acceptance-, and value-based intervention for burnout : mechanisms of change and individual variation in outcomes

Abstract

The aim of these studies was to investigate the effects of a brief mindfulness-, acceptance-, and value-based (MAV) intervention on burnout during an eight-week intervention and 10-month follow-up. The mechanisms of change and individual variation in outcomes were focused on. The participants experiencing high burnout symptoms were divided to intervention group (n = 106) receiving the MAV intervention in addition to treatment-as-usual (TAU) and to control group (n = 96) receiving only TAU. Study I investigated whether the five separate mindfulness facets (observing, describing, acting with awareness, non-judging, and non-reacting) mediated the changes in burnout dimensions (exhaustion, cynicism, and reduced professional efficacy) during the intervention and 10-month follow-up. Study II investigated individual differences in intervention effects by identifying profiles of mindfulness skills and burnout during the intervention and 4-month follow-up. Furthermore, the profiles were compared in terms of practice quantity, frequency, and continuation, as well as learning experiences. Study III compared the profiles of Study II on the changes in subjective well-being during the 12-month study period (intervention and 10-month follow-up). The results of the three studies indicated that a brief MAV intervention could be a valuable addition to TAU for burnout since this approach could effectively and long-lastingly alleviate even severe burnout. Furthermore, the positive intervention effects were likely to spread to other areas of well-being. However, the intervention outcomes were not the same for everyone, and a minority of the participants did not benefit from the intervention. It is important to recognize these participants early, since the well-being gap between those who initially benefited and those who did not was likely to widen over time. Improvement in mindfulness skills was a mechanism of change. All mindfulness facets mediated the decreases in burnout dimensions, but improvement in non-judging was the most essential for burnout alleviation. Learning of non-judging skills could be emphasized in burnout interventions. Practice quantity and frequency during the intervention did not differentiate the profiles with differing intervention outcomes. However, positive learning experiences during the intervention and practice continuation after the intervention were associated to better outcomes. These could be emphasized in the MAV interventions to obtain long-lasting benefits.

Osatutkimusten tavoitteena oli tutkia, kuinka lyhyt mindfulness-, hyväksyntä- ja arvopohjainen (MIHA) interventio vaikutti työuupumukseen sekä kahdeksan viikon intervention että 10 kuukauden seurannan aikana. Tutkimuksissa keskityttiin muutosmekanismeihin ja yksilölliseen vaihteluun intervention vaikutuksissa. Runsaasti työuupumusoireita kokevat osallistujat jaettiin interventioryhmään (n = 106), jolle tarjottiin MIHA-interventio tavanomaisen hoidon lisäksi, ja kontrolliryhmään (n = 96), jolla oli käytettävissään vain tavanomainen hoito. Osatutkimus I tutki, välittivätkö viisi tietoisuustaitoa (havainnointi, kuvailu, tietoinen toiminta, hyväksyvä suhtautuminen, välittömän reagoinnin välttäminen) muutoksia työuupumuksen osa-alueissa (uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen, ammatillisen itsetunnon heikkeneminen) intervention ja 10 kuukauden seurannan aikana. Osatutkimus II tarkasteli yksilöllisiä eroja intervention vaikutuksissa tunnistamalla erilaisia tietoisuustaitojen ja työuupumuksen kehitysprofiileja intervention ja neljän kuukauden seurannan aikana. Profiileita myös vertailtiin harjoittelun määrän, tiheyden ja jatkamisen sekä oppimiskokemusten osalta. Osatutkimus III vertaili osatutkimuksessa II tunnistettuja kehitysprofiileja henkilökohtaisen hyvinvoinnin muutoksissa 12 kuukauden tutkimusjakson aikana (interventio ja 10 kuukauden seuranta). Tulokset osoittivat, että lyhyt MIHA-interventio voi olla arvokas lisä tavanomaiseen työuupumuksen hoitoon, sillä menetelmä lievitti tehokkaasti ja pitkäkestoisesti jopa vakavia työuupumusoireita. Lisäksi myönteiset vaikutukset laajenivat muille hyvinvoinnin osa-alueille. Vähemmistö osallistujista ei kuitenkaan hyötynyt interventiosta. On tärkeää tunnistaa nämä osallistujat varhain, koska hyvinvointierot niiden välillä, jotka hyötyivät ja jotka eivät hyötyneet, kasvoivat seurannan pidentyessä. Kaikki viisi tietoisuustaitoa välittivät muutoksia työuupumuksen osa-alueissa, mutta hyväksyvä suhtautuminen oli keskeisin työuupumuksen lievittymiselle. Hyväksyvän suhtautumisen harjoittelua voisikin korostaa työuupumusinterventioissa. Harjoittelun määrä tai tiheys eivät erotelleet kehitysprofiileja toisistaan. Harjoiteltavien taitojen oppiminen ja harjoittelun jatkaminen intervention jälkeen sen sijaan olivat yhteydessä parempiin interventiotuloksiin. Näihin voisi panostaa MIHA-interventioissa pitkäkestoisten hyötyjen saavuttamiseksi.