Goal setting is an effective and widely used technique for performance enhancement in sports. Previous studies have mainly focused on examining the effectiveness of individual goals in individual sports. Therefore, we have only a little knowledge on collective goals and goal setting in team sports. In addition, we do not know how goal setting is implemented within team sports, or are evidence based goal setting procedures followed on team sports. The aim of this study was to examine players’ perceptions on collective goals and perceived goal setting practices during a competitive season. The relationship between goal setting and cohesion was also examined.
Quantitative data were collected via three online-surveys in the beginning, in the middle of, and after the competitive season from players (n=230) playing on the Finnish national league level in ice hockey, ringette or floorball. The participants aged from 14 to 36 years and they represented a total of 27 different teams. The onl
ine-surveys were used to collect information of collective goals, and practices used on setting and evaluating the goals. The group cohesion was measured twice, in the beginning and after the season, using the Group Environment Questionnaire (the GEQ). Qualitative data, collected as semi-structured interviews, were used to examine the reasons for contradict opinions regarding team’s outcome goal within one team.
The aim of the first sub-study was to examine collective outcome-, performance- and process goals teams had set for the competitive season. The second sub-study used qualitative data in order to examine contradict responses in online-surveys regarding team’s collective outcome goal during the season. A mixed method research was used in this study to broaden the quantitative data with the findings from semi-structured interviews. The third sub-study used longitudinal data (n=146) to examine the implemented goal setting practices during the season. The fourth longitudinal sub-study (n=146) examined the relationships between goal setting and cohesion.
Majority of the participants (86 %) perceived that her team had set a collective outcome goal. In addition, participants perceived that their teams had set on average of more than 20 collective performance- and process goals. The results unexpectedly indicated that within 40 percent of the teams the players on a same team had contradictory opinions about the outcome goal. The results of case- and follow-up study indicated that prior success of the participants and the team, as well as different perceptions of cohesion partly explained why more than half of the players perceived winning a medal as team’s collective outcome goal, whereas nearly half of the players perceived that team’s goal was to avoid relegation to the lower league. In this study one-third of the teams followed goal setting procedures suggested in the literature, whereas two-thirds of the teams followed some or none of the procedures. The results suggested that following goal setting practices was positively related to perceptions of goal achievement, but not to higher points-per-game average. Perceived achievement of the outcome goal was positively related to task cohesion, but perceived goal setting practices were not related to changes in task cohesion during the season.
This study is one of the first to describe the used goal setting practices in team sports, providing us with novel information regarding collective goals set for the competitive season among women’s sport teams. Practically all of the teams set collective goals and used goal setting practices to some extent. However, it can be argued that outcome goal conflict does not increase the effort, and that more than 20 process- and performance goals do not direct the focus on the optimal way. Therefore, it is possible that many of the teams participating the study did not achieve the best possible benefits of goal setting on performance. The results of the study broadens the knowledge of positive relationship between cohesion and success, suggesting that subjective perception of goal achievement is positively related to cohesion
...
Tavoitteenasettelu on vaikuttava ja yleinen suorituksen tehostamiseen käytetty menetelmä urheilussa. Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet pääasiassa yksilöurheilussa asetettujen yksilötavoitteiden vaikuttavuuden tutkimiseen. Näin ollen meillä on vain vähän tietoa urheilujoukkueiden kollektiivisista ryhmätavoitteista ja tavoitteenasettelusta. Emme myöskään tiedä kuinka tavoitteenasettelua toteutetaan joukkueurheilussa emmekä sitä, hyödynnetäänkö joukkue¬urheilussa tutkimustuloksiin perustuvia suosituksia tavoitteenasettelun toteuttamisesta. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella pelaajien kokemuksia kilpailukauden aikaisista kollektiivisista tavoitteista ja tavoitteenasettelusta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös tavoitteenasettelun ja ryhmän kiinteyden välisiä yhteyksiä.
Tutkimuksen määrällinen aineisto kerättiin kolmella verkkokyselyllä kilpailukauden alussa, puolivälissä ja päätteeksi naisten SM-sarjassa jääkiekkoa, ringetteä tai salibandyä pelanneilta pelaajilta (n=230).
Osallistujat olivat iältään 14–36 -vuotiaita ja he edustivat yhteensä 27:ää eri joukkuetta. Kyselyillä kerättiin tietoa tavoitteista sekä niiden asettamisesta ja arvioimisesta. Ryhmän kiinteyttä mitattiin GEQ-mittarilla (the Group Environment Questionnaire) kahteen otteeseen, kilpailukauden aluksi ja päätteeksi. Teemahaastatteluilla kerätyn laadullisen aineiston avulla pyrittiin selvittämään syitä yhden joukkueen sisällä vallinneelle ristiriitaiselle käsitykselle lopputulostavoitteesta.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin joukkueiden kilpailu¬kaudelle asettamia kollektiivisia lopputulos-, suoritus- ja prosessi¬tavoitteita. Toisessa osatutkimuksessa pyrittiin laadullisen aineiston avulla selvittämään syitä sille, miksi joukkueen pelaajille ei kyselyaineiston vastausten perusteella muodostunut koko kauden aikana yksimielistä käsitystä joukkueen lopputulostavoitteesta. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin kilpailukauden aikana tapahtuvaa tavoitteenasettelua määrällisen pitkittäis¬aineiston (n=146) avulla. Neljännessä osatutkimuksessa tutkittiin tavoitteen¬asettelun ja kiinteyden välisiä yhteyksiä määrällisen pitkittäistutkimuksen avulla (n=146).
Enemmistö (86 %) osallistujista ilmoitti joukkueensa asettaneen yhteisen lopputulostavoitteen. Tulosten mukaan joukkueilla oli myös keskimäärin 20 yhteistä suoritus- ja prosessitavoitetta. Lopputulostavoitetta koskevien vastausten mukaan tutkimukseen osallistuneista joukkueista 40 prosentilla vallitsi yllättäen osallistujien kesken ristiriitaisia käsityksiä lopputulosta koskevasta kollektiivisesta tavoitteesta. Tapaustutkimuksen kohteena olleiden pelaajien ja joukkueen aikaisemmat menestyskokemukset sekä heidän erilaiset kokemuksensa kiinteydestä selittivät osaltaan sitä, että yli puolet joukkueen pelaajista koki lopputulostavoitteeksi mitalin, kun taas lähes puolet pelaajista mielsi joukkueen tavoittelevan sarjapaikan säilyttämistä. Joka kolmannessa tutkimukseen osallistuneessa joukkueessa toteutettiin tarkasti tutkimustuloksiin perustuvia tavoitteenasettelun ohjeita kilpailukauden aikana. Vastaavasti kaksi kolmasosaa tutkimukseen osallistuneista joukkueista toteutti ohjeita vain osittain tai ei lainkaan. Tavoitteenasettelun ohjeiden toteuttaminen oli positiivisessa yhteydessä koettuun tavoitteen saavuttamiseen, mutta ei korkeampaan ottelukohtaiseen pistekeskiarvoon. Lopputulostavoitteen koettu saavuttaminen oli positiivisessa yhteydessä tehtäväkiinteyteen, mutta tavoitteenasetteluun käytetyt keinot eivät olleet yhteydessä tehtäväkiinteydessä kauden aikana tapahtuneisiin muutoksiin.
Tutkimus on yksi ensimmäisistä jossa kuvataan urheilujoukkueiden tavoitteenasetteluun käyttämiä keinoja, ja se toi siten uutta tietoa naisten urheilujoukkueiden kilpailukaudelle asettamista kollektiivisista tavoitteista. Käytännössä jokaisessa joukkueessa asetettiin kollektiivisia tavoitteita ja hyödynnettiin ainakin jossain määrin tavoitteenasettelua. On todennäköistä, ettei joukkueessa vallitseva tavoiteristiriita lisää yritteliäisyyttä, tai ettei suoritus- ja prosessitavoitteiden suuri määrä suuntaa keskittymistä suorituksen kannalta oleellisiin asioihin optimaalisella tavalla. Niinpä voidaan olettaa, etteivät useat tutkimukseen osallistuneet joukkueet saavuttaneet tavoitteenasettelun suoritukseen liittyviä positiivisia vaikutuksia parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimus laajentaa aiempaa tutkimustietoutta menestymisen ja kiinteyden välisestä positiivisesta yhteydestä siten, että tulosten mukaan myös subjektiivinen kokemus tavoitteen saavuttamisesta on positiivisessa yhteydessä tehtäväkiinteyteen.
...
