Prekaarissa työmarkkina-asemassa työskentelevien naisten kokemukset köyhyydestä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan prekaarissa työmarkkina-asemassa työskentelevien naisten subjektiivisia kokemuksia köyhyydestä. Tutkielman tehtävänä on selvittää, millaisena köyhyys näyttäytyy työssäkäyvien naisten arjessa ja perhe-elämässä heidän itsensä kuvaamina. Työelämän prekarisaatio, eli työmarkkinoiden muutos kohti epävarmoja, epätyypillisiä ja joustavia työmarkkinoita, on yksi keskeisimmistä työssäkäyvien köyhyyteen vaikuttavista yhteiskunnallisista kehityskuluista. Prekaariin työvoimaan kuuluvat vastentahtoisesti osa- ja määräaikaiset työntekijät, itsensä työllistävät sekä työvoimapalveluissa toimivat ihmiset, jotka ovat riskissä päätyä työssäkäyviksi köyhiksi. Suomessa työssäkäyvät köyhät eivät ole kovin tunnettu ilmiö, eikä aihetta ole paljoa tutkittu, vaikka esimerkiksi vajaatyöllisyysaste on lisääntynyt Suomessa viime vuosina. Aineistona tutkielmassa käytän valmista laadullista kirjoitusaineistoa Töissä ja köyhä vuodelta 2015. Aineisto on kerätty kesällä 2015 julkaistun kirjoituskutsun avulla, ja se koostuu vapaamuotoisista kirjoituksista, joissa käsitellään henkilökohtaisia köyhyyden kokemuksia työssäkäyvien keskuudessa. Rajasin aineistosta tutkielmaani 63 kirjoitusta, joiden kirjoittajat työskentelivät tulkintani mukaan prekaarissa työmarkkina-asemassa. Lähestymistapani aineistoon on fenomenologinen eli kokemusta tarkasteleva. Tutkielman analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi. Köyhyys ilmeni prekaarissa työmarkkina-asemassa työskentelevien naisten elämässä monella tavoin. Naiset karsivat omaa kulutustaan, sillä vain välttämättömään oli varaa. Naiset joutuivat täydentämään pieniä palkkatulojaan usein sosiaaliturvalla, mikä sai heidät kyseenalaistamaan työssäkäynnin kannattavuutta. Tästä huolimatta useimmat valitsivat työnteon pelkän sosiaaliturvan varassa elämisen sijaan. Prekaari työmarkkinatilanne teki naisten elämästä taloudellisesti epävarmaa, ja vaikeutti tulevaisuuden suunnittelua, sekä aiheutti naisissa kielteisiä tunteita. Perhe-elämä ja sosiaaliset suhteet toivat iloa naisten elämään. Köyhyys pakotti osan naisista elämään puolison tulojen varassa, mikä koettiin häpeällisenä tilanteena. Köyhyys sai naiset myös lykkäämään lasten hankintaa. Hoivavastuun kantaminen oli osalla naisista syynä köyhyyteen. Köyhyys vaikutti myös naisten ystävyyssuhteisiin sekä lapsiin. Köyhässä perheessä kulutusresurssien vähyys rajoitti myös perheen lasten sosiaalisia toimintamahdollisuuksia.