NGOs’ Capacity Building and Mission Drift : Commercialization of Microfinance Programs and Poverty Reduction in Bangladesh

Abstract

The primary focus of this study is to analyze the capacity of non-governmental organizations (NGOs) to reduce poverty in Bangladesh. Due to shrinking of donor funding and emphasis on self-sustainability, NGOs in Bangladesh have moved toward commercialization by adding or shifting to microfinance programs from their development operations. However, there is an increasing debate about the motives of microfinance NGOs regarding profit seeking in the name of organizational sustainability and its possible negative impact on poor people. This study, therefore, investigates the following research questions: 1) Does microfinance reduce poverty? 2) To what extent are microfinance organizations capable of achieving both objectives of poverty reduction and organizational sustainability simultaneously? 3) Does the commercial approach of microfinance lead toward mission drift for NGOs? This study collected empirical data from three leading NGOs in Bangladesh. The primary method of data collection consisted of in-depth interviews of 50 microcredit clients and 20 credit officials, supplemented by focus group discussions with the microloan recipients. Observation as well as the use of a semi-structured questionnaire provided useful additional data for this study. Data organization and analysis followed primarily an inductive approach. The findings of this study suggest that microfinance organizations have, to some extent, drifted from their primary organizational mission, that is, from poverty reduction and women’s empowerment. The main expressions of this mission drift include high interest rates, many forms of service charges, management pressure on credit officers for achieving disbursement targets, and credit officers’ misconduct with credit clients. This study found that current microfinance operational systems have negative effects on people in poverty, leading, for example, them to being trapped in over-indebtedness and in a cycle of poverty. As a result, to get the optimum benefits of microfinance programs, NGOs need to build both their managerial and operational capacities.

Tutkimuksessa tarkastellaan järjestöjen kykyä vähentää köyhyyttä Bangladeshissa. Koska lahjoitukset Bangladeshin kehitystyöhön ovat vähentyneet viime vuosina ja maan omavaraisuutta on alettu korostaa, järjestöt ovat muokanneet toimintaansa markkinaehtoisemmaksi. Keskeinen keino tähän ovat mikrolainat, joista on tullut merkittävä kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen toimintamuoto. Mikrolainat ovat kuitenkin herättäneet kasvavaa huolta. Niiden taustalla näyttää yhä useammin vaikuttavan voiton tavoitteluun liittyvät motiivit. Sen sijaan, että mikrolainat auttaisivat köyhiä ihmisiä, niillä voikin olla negatiivisia vaikutuksia. Tässä tutkimuksessa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Vähentävätkö mikrolainat köyhyyttä? 2) Missä määrin mikrorahoitusta myöntävät järjestöt pystyvät sekä vähentämään köyhyyttä että ylläpitämään järjestön omaa toimintaa? ja 3) Johtaako mikrorahoituksen muodossa tapahtuva kaupallinen toiminta järjestöjen tehtävien muuttumiseen? Tutkimuksen empiirinen aineisto koskee kolmen suurimman Bangladeshissa toimivan järjestön toimintaa. Aineisto koostuu 50 mikrolainoja saaneen asiakkaan haastattelusta sekä 20 lainoja myöntävän työntekijän haastatteluista. Haastatteluja on täydennetty mikrolainoja saaneiden asiakkaiden fokusryhmähaastatteluilla. Tutkimuksessa hyödynnetään lisäksi tutkijan omia havainnointeja ja puolistrukturoitua kyselyä, jotka tuottivat tutkimukselle hyödyllistä tietoa. Aineiston käsittelyssä ja analyysissa käytettiin induktiivista päättelyä. Tutkimus osoittaa, että mikrorahoitusta myöntävät järjestöt ovat muuttaneet toimintansa alkuperäisiä tavoitteita eli köyhyyden vähentämistä ja naisten aseman vahvistamista. Näiden tavoitteiden muuttuminen käy ilmi mikrolainoista perittävissä korkeissa koroissa ja rahoituksen palvelumaksuissa. Järjestöjen hallinnossa asetetaan lainoja myöntäville työntekijöille paineita lainojen myöntämisen ehtoihin ja tavoitteita maksujen keräämiseen. Lainoja myöntävien viranhaltijoiden toiminnassa on huomattu väärinkäytöksiä. Tutkimus osoittaa, että nykyinen mikrorahoitus heikentää köyhien ihmisten asemaa ja johtaa ylivelkaantumiseen sekä köyhyyden kierteeseen. Jotta mikrorahoitusohjelmat toimisivat optimaalisesti ja johtaisivat toivottuihin tavoitteisiin, järjestöjen pitäisi parantaa omaa toimintaansa sekä kehittää hallintoaan ja johtamistaan.