”Ei minun tekstini ole niin yksinkertaista kuin gradujen tekijät väittävät.” : myöhäinen tyyli ja fiktiivisen päiväkirjan syklinen aikarakenne Eeva Kilven teoksessa Kuolinsiivous

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen vanhuuden kuvaamisen tapoja ja ajan rakentumista Eeva Kilven päiväkirjamuotoisessa teoksessa Kuolinsiivous (2012) myöhäisen tyylin (engl. late style) viitekehyksessä. Tutkin Kuolinsiivouksen sirpaleista rakennetta ja päiväkirjamerkintöjen välillä edestakaisin kulkevaa syklistä aikaa suhteessa myöhäisen tyylin konstruktioon ja päiväkirjagenren yleisiin aikarakenteisiin. Myöhäinen tyyli on Theodor W. Adornon (2002/1937) ja Edward W. Saidin (2007) kehittämä käsite ja kriittinen konstruktio, jonka avulla selitetään taiteilijoiden vaikeaselkoisia ja sirpaleisia viimeisiä töitä. Adorno (2002/1937) on luonnehtinut käsitteellä Beethovenin myöhäisiä töitä, mutta Said (2007) on laajentanut käsitteen käyttöä myös kirjallisuuden analysointiin. Myöhäisen tyylin viitekehyksessä tulkittujen teosten piirteitä ovat myös voimakas suhde aikaan ja kulttuurinen vastarinta (Said 2007). Myöhäistä tyyliä pidetään myös jälkikapitalismille tyypillisenä sekä sen vastustamisen tapana (Niblett 2016). Tutkimukseni perustuu kohdeteoksen tarkkaan lukemiseen, sen sisällön teemoitteluun ja tulkintaan vuoropuhelussa myöhäisen tyylin teorian kanssa. Analyysini aluksi tarkastelen teoksen aikarakenteen muodostumista päiväkirjamerkintöihin kirjattujen ajankohtien ja teoksen kertojan aikasuhteen näkökulmasta, mitä seuraa vanhuutta kuvaavien merkintöjen teemoittelu ja siihen yhdistyvä ajan ja vanhuuden kuvaamisen tulkinta myöhäisen tyylin teorian näkökulmista. Tulkintani mukaan Kuolinsiivouksen toisistaan irralliset, lyhyet ja abstraktia pohdintaa painottavat päiväkirjamerkinnät edustavat myöhäiselle tyylille tyypillistä sirpaleisuutta ja vaikeaselkoisuutta. Myöhäisyydelle tyypillinen poikkeuksellinen suhde aikaan ilmenee Kuolinsiivouksen päiväkirjalle poikkeuksellisessa aikarakenteessa, jonka tulkitsen kuvaavan iäkkään ihmisen kokemusta ajasta sekä eri ikäkausien, muistojen ja nykyisyyden limittymistä. Samalla syklinen aika ja ajattomuuden kokemukset vastustavat iäkkäiden ihmisten sekä luonnon hyväksikäyttöä ja alistamista, mikä yhdistyy myöhäisyydelle tyypilliseen vastavirtaisuuteen.