Juopumuksia, siveettömyyttä ja ilmiantoja : kymmenen irtolaisen elämänkulun tarkastelu sodanjälkeisessä Jyväskylässä

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia irtolaisia Jyväskylän kaupungissa aikavälillä 1944-1951. Irtolaisella tarkoitettiin vuonna 1937 voimaan tulleen irtolaislain määrittelemää irtolaista, ja henkilöä, jonka Jyväskylän kaupungin huoltoviranomaiset tämän lain turvin irtolaiseksi määrittelivät. Menetelmänä toimi mikrohistoriallinen lähestymistapa irtolaisuuteen. Keskiössä oli irtolaistuomitun elämänpolku ja merkittävät elämäntapahtumat niiltä osin, kun lähdeaineistoa on ollut saatavilla. Maininta irtolaistuomiosta huoltolautakunnan pöytäkirjassa toimi tutkielmassa eräänlaisena “kurkistusikkunana” muun aineiston etsinnässä. Irtolaisten elämistä jäi jälkiä irtolaishuollon asiakirjojen lisäksi tuomiokirjoihin rikostapausten yhteydessä, työlaitoksen hoidokkitietoihin tai lääninhallituksen tietoihin työlaitoksia koskien.

Jyväskylässä oli vuosina 1944-1951 25 irtolaista, joista tarkasteltiin lähemmin kymmentä tapausta. Aineistosta nousi tarkastelun myötä esiin kolme teemaa: prostituutio, työn välttely sekä perhesuhteiden heikentyminen, joiden pohjalta alaluvut muodostettiin. Valtakunnallisen linjan mukaisesti irtolaisuuden syyt olivat sukupuolittuneita. Naisten irtolaisuuteen liittyi haureuden harjoittamista, miesten irtolaisuuteen kuljeksintaa ja työn välttelyä. Väistämättä jokaisen irtolaisen elämään kuului runsas alkoholinkäyttö, joka tuli ilmi esimerkiksi pidätysten yhteydessä humalatilana tai juopumussakkoina. Myös huono seura edesauttoi irtolaismaisen elämäntavan omaksumista.

Irtolaisen yhdeksi mittavaksi ongelmaksi voidaan tämän tutkielman perusteella luonnehtia sopeutumisen puutetta yhteiskunnan vallitseviin normeihin. Irtolainen elämäntapa määriteltiin irtolaislain nojalla, ja viranomaiset sovelsivat lakia irtolaishuollossa. Irtolaiset olivat “irti” useassa tapauksessa perinteisistä instituutioista, kuten avioliitosta, perheestä ja työpakoista, sekä käyttäytyivät julkisilla paikoilla aiheuttaen paheksuntaa, mikä sai yhteisön jäsenet ottamaan yhteyden viranomaisiin. Sinänsä irtolainen itsessään ei ollut ongelma tai valituksen aihe, vaan tämän epätoivottu käytös julkisessa tilassa, kuten siveettömyys, juopottelu, varkaudet tai ulkopaikkakunnalla oleskelu ilman työnhakuaikeita. Tässä tutkielmassa irtolaiset kävivät irtolaislain mahdollistamat prosessit välillä läpi useaankin otteeseen, ja erityisesti työlaitoksiin tuomituilla oli matala kynnys joutua laitoshoitoon uudelleen sieltä vapauduttuaan.