Show simple item record

dc.contributor.authorBergström. Tomi
dc.date.accessioned2020-08-19T07:28:10Z
dc.date.available2020-08-19T07:28:10Z
dc.date.issued2020
dc.identifier.isbn978-951-39-8119-8
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/71454
dc.description.abstractThis research (comprising studies labeled Study I, Study II, and Study III) aimed to evaluate the long-term outcomes of the family-oriented and need-adapted Open Dialogue approach (OD) in the treatment of first-episode psychosis (FEP). Quantitative and qualitative data, based on an average follow-up time of 19 years, were derived from the Western Lapland research cohort; this included all persons (N=108) who received treatment for FEP over three inclusion periods within the catchment area in which OD was regionally implemented. Study I used case note-based information to analyze specific patterns in the use of mental health services under the OD treatment system (N=65), in the decades following FEP. For Study II, the mortality rates and long-term use of services among the cohort members (N=108) were gathered from national registers. The results were compared with a matched comparison group, comprising all Finnish FEP patients with a 19−20 year follow-up whose treatment was initiated outside the catchment area (N=1763). Study III included information gathered via in-depth life-story interviews with 20 members of the cohort. Thematic narrative analysis was used to interpret how the people themselves viewed mental crises and OD as part of their life stories. The results indicated that the practice in the catchment area had followed the principles of OD, even if there was variety in long-term treatment patterns. Compared to other FEP treatments, OD was associated with a significantly decreased need for mental health services, and with better maintained work capability at a 19-year follow-up. The standardized mortality ratio was lower under OD, but in both groups, the premature mortality rate was high, and there were no significant differences in suicide rates. The service users themselves emphasized support from their close networks, and also their own actions in the gradual process of surviving, thus reflecting a tendency to associate mental crises with actual life events. The results of this thesis suggested that with gradual developmental efforts towards collaborative treatment approaches at the community level, it is possible to help people to maintain their agency and social functioning, accompanied by a decreased need for mental healthcare, decades after FEP. However, due to the observational nature of the study, more research is still needed on the effectiveness and transferability of OD.en
dc.description.abstractTämän kolmesta osatutkimuksesta koostuvan väitöskirjan tavoitteena oli arvioida verkostokeskeisen ja tarpeenmukaisen avoimen dialogin hoitokäytännön (AD) pitkän aikavälin hoitotuloksia ensipsykoosin hoidossa. Laadullista ja määrällistä tietoa kerättiin valtakunnallisista rekistereistä keskimäärin 19 vuoden seuranta-ajalta, sekä haastattelemalla AD tutkimuskohorttiin kuuluneita. Kohortti käsitti kaikki Länsi-Lapin alueellisten tutkimus- ja kehityshankkeiden aikana ensipsykoosin vuoksi hoidossa olleet potilaat (N=108). Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin mielenterveyspalveluiden käyttöä AD palvelujärjestelmässä vuosikymmenten aikana (N=65). Toisessa osatutkimuksessa tutkittiin kaikkien kohorttiin kuuluneiden (N=108) kuolleisuutta ja palveluiden käyttöastetta vertailemalla tuloksia kaltaistettuun vertailuryhmään, joka muodostettiin kaikista Suomessa 19-20 vuotta aiemmin tutkimusalueen ulkopuolella hoidossa olleista ensipsykoosipotilaista (N=1763). Kolmannessa osatutkimuksessa kohortin jäseniä (N=20) pyydettiin kertomaan oma elämäntarina. Temaattisen narratiivisen analyysin avulla selvitettiin, miten psykoosiksi määritetty kriisi koettiin, ja millaisia merkityksiä sen dialogiselle hoidolle annettiin vuosikymmenten jälkeen. Tulosten perusteella alueellinen hoitokäytäntö noudatti AD:n periaatteita, joskin pidemmässä seurannassa hoitokäytännöissä oli havaittavissa vaihtelua. Verrattaessa muunlaiseen ensipsykoosin hoitoon, AD oli yhteydessä vähentyneeseen tarpeeseen käyttää mielenterveyspalveluita sekä paremmin säilyneeseen työkykyyn koko 19-vuoden seuranta-ajan. Vakioitu kuolleisuussuhde oli vertailuryhmässä korkeampi, mutta molemmissa ryhmissä ennenaikainen kuolleisuus oli muuta väestöä korkeampaa, eikä ryhmien välillä havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja itsemurhissa. Hoidossa olleet korostivat sekä lähipiirin että oman toiminnan merkitystä kriisistä selviytymisessä, joka heijasteli taipumusta esittää mielenterveyskriisi erottamattomana elämäntapahtumista. Kaikkiaan tulokset antoivat viitteitä siitä, että palvelujärjestelmän asteittainen kehitystyö kohti yhteisöllisempää hoitokäytäntöä voi olla yhteydessä toimijuuden säilymiseen ja vähentyneeseen mielenterveyspalvelujen käyttöasteeseen vuosikymmeniä ensipsykoosin jälkeen. Tutkimuksen observoivan luonteen vuoksi tarvitaan kuitenkin kontrolloidumpaa näyttöä AD:n vaikuttavuudesta ja siirrettävyydestä.fi
dc.relation.ispartofseriesJYU dissertations
dc.relation.haspart<b>Artikkeli I:</b> Bergström, T., Alakare, B., Aaltonen, J., Mäki, P., Köngäs-Saviaro, P., Taskila, J. J., & Seikkula, J. (2017). The long-term use of psychiatric services within the Open Dialogue treatment system after first-episode psychosis. <i>Psychosis, 9(4), 310-321.</i> <a href="https://doi.org/10.1080/17522439.2017.1344295"target="_blank"> DOI: 10.1080/17522439.2017.1344295</a>
dc.relation.haspart<b>Artikkeli II:</b> Bergström, T., Seikkula, J., Alakare, B., Mäki, P., Köngäs-Saviaro, P., Taskila, J. J., Tolvanen, A., & Aaltonen, J. (2018). The family-oriented Open Dialogue approach in the treatment of first-episode psychosis: nineteen-year outcomes. <i>Psychiatry Research, 270, 168-175.</i> <a href="https://doi.org/10.1016/j.psychres.2018.09.039"target="_blank"> DOI: 10.1016/j.psychres.2018.09.039</a>
dc.relation.haspart<b>Artikkeli III:</b> Bergström, T., Seikkula, J., Holma, J., Mäki, P., Köngäs-Saviaro, P., & Alakare, B. (2019). How do people talk decades later about their crisis that we call psychosis? A qualitative study of the personal meaning-making process. <i>Psychosis, 11(2), 105-115.</i> <a href="http://doi.org/10.1080/17522439.2019.1603320"target="_blank"> DOI: 10.1080/17522439.2019.1603320</a>
dc.titleLife after integrated and dialogical treatment of first-episode psychosis: long-term outcomes at the group and individual level
dc.identifier.urnURN:ISBN:978-951-39-8119-8
dc.date.digitised


Files in this item

Thumbnail

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record