Liikuntalääketieteen poliklinikan toteuttaman liikuntahoidon vaikutus lihavuuspotilaiden antropometriaan, toimintakykyyn ja koettuun jaksamiseen

Abstract

Lihavuuteen liittyy useita terveyshaittoja, kuten useiden kroonisten sairauksien suurentunut riski ja heikentynyt terveyteen liittyvä elämänlaatu. Liikunnan on todettu vähentävän terveyshaittoja, auttavan painonhallinnassa ja tukevan psyykkistä hyvinvointia. Liikuntahoidon avulla voidaan mahdollisesti siirtää tai kokonaan välttää muiden hoitojen tarvetta. Tämän rekisteritutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vaikutuksia yksilöllisellä liikuntahoidolla on lihavuuspotilaiden antropometriaan, toimintakykyyn ja koettuun jaksamiseen. Lisäksi tarkasteltiin, mistä syistä lihavuuspotilaat päätyivät lopettamaan hoidon. Tutkimusaineisto on kerätty Keski-Suomen sairaanhoitopiirin liikuntalääketieteen poliklinikan potilastietojärjestelmästä. Tutkimukseen sisällytettiin lihavuuspotilaat (BMI ≥ 30), jotka olivat olleet seurannassa vähintään kuusi kuukautta. Potilaat jakautuivat seurannan keston mukaan kuuden (N=82) ja 12 kuukauden ryhmiin (N=41). Muutoksia tarkasteltiin koko aineistossa sekä erikseen liikunta-aktiivisuuden lisäyksen mukaan. Vuoden seurannan aikana potilaiden paino ja rasvaprosentti olivat laskeneet, BMI ja vyötärönympärys pienentynyt ja kävelytesti- ja puristusvoimatulokset parantuneet (p<0.01-0.05). Kuuden kuukauden kontrollikäynnillä kestävyys- ja/tai lihaskuntoharjoittelua lisänneillä todettiin myönteisiä muutoksia kehonpainossa, BMI:ssä, rasvaprosentissa, viskeraalisen rasvan arvossa sekä käsien puristusvoiman ja kävelytestin tuloksissa (p<0.001-0.05). Lihasmassan väheneminen oli ainoa havaittu negatiivinen muutos. Liikuntaa lisäämättömillä ei tapahtunut mitään merkitseviä muutoksia. Liikuntaa lisänneiden ja lisäämättömien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero koetussa fyysisessä toimintakyvyssä (p<0.001) ja henkisessä jaksamisessa ja vireystilassa (p<0.001). Liikunnan lisäys oli yhteydessä parantuneeseen koettuun fyysiseen toimintakykyyn ja henkiseen jaksamiseen ja vireystilaan huolimatta maltillisesta 1,84 kg painonpudotuksesta. Tärkeimpänä syynä liikuntahoidon lopettamiseen oli potilaan sisäiset syyt, joista suurin oli voimavarojen riittämättömyys. Liikunnan lisäys johti positiivisiin muutoksiin kehon antropometriassa, toimintakyvyssä ja koetussa jaksamisessa aiemmin pääsääntöisesti inaktiivisilla lihavuuspotilailla. Useimmissa tarkastelluissa muuttujissa havaittiin positiivisia muutoksia siitäkin huolimatta, että kaikki eivät onnistuneet lisäämään liikuntaa pysyvästi. Jatkotutkimusaiheeksi jää hoidon osien ja liikunnan vaikuttavuuden yksityiskohtaisempi arviointi sekä erityisesti elintapamuutokseen sitoutumisen kannalta tärkeiden tekijöiden tunnistaminen.