Urheiluyläkoulukokeiluun osallistuvien nuorten tavoitteellisuus ja odotukset

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista on urheiluyläkoulukokeiluun osallistuneiden nuorten urheilijoiden tavoitteellisuus ja odotukset. Tarkastelun kohteena oli, että miten tyttöjen ja poikien tavoitteellisuus eroavat toisistaan, eroaako tavoitteellisuus yksilö- ja joukkuelajien välillä ja onko harjoitteluintensiteetillä yhteyttä tavoitteellisuuteen. Tutkimuskohteena olivat 7. luokkalaiset nuoret urheilijat, jotka olivat mukana urheiluyläkoulukokeilussa syksyllä 2017. Aineisto kerättiin syyslukukauden aikana kyselylomaketta hyödyntäen. Tutkimuskyselyyn vastasi vuoden 2018 helmikuun puoleen väliin mennessä yhteensä 374 nuorta yhteensä 12 koulusta ja vastausprosentti oli 63. Aineisto analysoitiin keväällä 2018. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineistoja kuvattiin frekvenssejä, keskiarvoja keskihajontoja tarkastellen. Analyysimenetelminä hyödynnettiin riippumattomien otosten t-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Suurin osa nuorista (63,9%) oli täysin samaa mieltä siitä, että he tulisivat harrastamaan tämänhetkistä lajiaan vielä kolmen vuoden kuluttua. Tavoitteellisuudesta aikuisuuden huippu- urheilussa menestymiseen vastaukset hajaantuivat jonkin verran enemmän, täysin samaa mieltä väittämän kanssa nuorista oli 52,8%. Pojat olivat tavoitteellisempia kuin tytöt urheilu-uran tulevaisuutta ja tavoitteellisuutta koskevissa väitteissä. Pojat olivat tavoitteellisempia huippu- urheilussa menestymiseen tulevaisuudessa kuin tytöt (p=.000) ja heidän urheiluharrastustaan määritti tyttöjä selvemmin jokin tietty tavoite (p=.001). Pojat uskoivat tyttöjä useammin harrastavansa omaa lajiaan vielä kolmen vuoden päästäkin (p =.004). Joukkuelajeja harrastavat nuoret urheilijat antoivat korkeampia arvoja tavoitteellisuutta ja odotuksia käsitteleville väitteille kuin yksilölajien harrastajat. Joukkuelajien harrastajat tavoittelivat yksilölajien harrastajia todennäköisemmin aikuisena menestystä huippu-urheilussa (p =.000), uskoivat harrastavansa omaa lajiaan vielä kolmen vuoden päästä (p=.000) ja näkivät harrastustoiminnassaan selvän tavoitteen (p =.003). Mitä useampana kertana viikossa nuori oli aktiivinen 60 min kerrallaan ja mitä enemmän harjoituskertoja hänellä oli viikossa, sitä korkeampia arvoja hän antoi tavoitteellisuutta ja odotuksia koskeviin väitteisiin Likertin 5- portaisella asteikolla. Nuorten urheilijoiden optimistista tavoitteellisuutta ja odotuksia omaa urheilu-uraa kohtaan voi selittää nuori ikä ja se, että huippu-urheilusta ei ole vielä realistista käsitystä. Poikien tavoitteellisempi ote urheiluun voi johtua joukkueurheilun suuresta suosiosta. Joukkuelajeissa toiminta saattaa olla yksilölajeja organisoidumpaa ja etenemisen suhteen strukturoidumpaa, mikä voi selittää joukkueurheilijoiden suurempaa tavoitteellisuutta yksilöurheilijoihin verrattuna. Harjoitteluintensiteetin kasvaessa harrastustoiminta ja itsensä johtaminen urheilussa saattaa johtaa aikaisempaa tavoitteellisempaan toimintaan.

The purpose of this study was to investigate goal orientation and expectations towards sport careers amongst secondary school of sports’ students. Both goal orientation and expectations were examined gender, main sport group (team sports and individual sports) and training intensity. The study’s participants comprised seventh graders who started secondary school of sports trials in August 2017. The data was collected during the autumn semester using an electronic questionnaire. By mid-February 2018 the questionnaire was answered by 374 secondary school of sports’ students from a total of 12 schools, and the response rate was 63%. The data was analyzed in the spring 2018 and was conducted as a quantitative study. The data was described by looking at frequencies, means and standard deviations. Independent sample t-test and oneway ANOVA were used as analytical methods. The majority of sports students (63,9%) fully agreed that they would be practicing their current sport in three years’ time. Of the goals for success in top adult sport, the responses were somewhat more dispersed, with 52,8% of young people fully agreeing with the statement. Boys were more goal orientated than girls in their claims about the future and goals of their sports careers. Boys were more goal-orientated to succeed in top sports in the future than girls (p=.001) and their sport hobby was more clearly defined by a certain goal (p=.001). Boys believed that they practiced their own sport for another three years more often that girls. Sports students who practiced team sports gave higher values to arguments about goal orientation and expectations than students who practices individual sports. Athletes of team sports were more likely to succeed in top sports ad adults that athletes of individual sports (p=.000), believed that they would practice their own sports for another three years (p=.000) and saw a clear goal in their exercising routines (p=.003). The more 60 min physical activity periods and the more workouts the sports students had per week, the higher values they gave to the statements about goal orientations and expectations on the Likert 5-point scale. The optimistic goal orientation and expectations of sports students towards their own sports careers can be explained by their young age and the fact that there is not yet a realistic understanding of top sports. The goal orientated approach of boys to sports may be due to the great popularity of team sport. In team sports, activities may be more organized and structured in terms of progression, which may explain the greater goal orientation of team athletes compared to individual athletes. As the intensity of training increases, exercising routines and self-management in sports may lead to more goal-orientated activities.