Rakkauden käsite Humberto R. Maturanan filosofiassa : fenomenologinen analyysi

Abstract

Tässä opinnäytetyössäni tutkin rakkauden käsitettä Humberto Maturanan filosofiassa. Rakkaus on tärkeä Maturanan ihmisyyden teoriassa, jossa hän yhdistää kokemusta ja filosofista reflektiota luonnontieteellisen teorianmuodostukseen.

Lähestymistapani on fenomenologinen. Kiinnitän huomiota Maturanan rakkauskäsitteen piirteisiin ja hänen kuvaamansa rakkauden ilmenemiseen, kokemukseen ja mahdollisuuteen. Käytän tutkimuksessani useita hänen teoksiaan, joista keskeisin on kuitenkin The Origin of Humanness in the Biology of Love (2008). Useiden eri aikakausien fenomenologien ja filosofien ajattelun avulla tuon esiin Maturanan rakkauden erityispiirteet.

Määritelmällisesti rakkaus on Maturanalla sitä, että toinen ilmenee itselle oikeutettuna olentona. Määritelmään katson kuuluvaksi seuraavat osat: 1) toisen ilmentyminen oikeutettuna olentona ja 2) toisen oikeus olemassaoloon itsen kanssa sekä 3) hyväksyminen ja 4) myönteinen tunneliikehdintä. Rakkaus voi kohdistua itseen, toiseen tai maailmaan. Keskeistä rakkaudessa on sellainen itsensä ja toisen havaitsemisen tapa, jossa toinen erotetaan itsestä erillisenä. Lisäksi hyväksytään toinen itsen lähelle ja vuorovaikutukseen itsen sekä oman myönteisen tunteen ilmeneminen. Silloin rakkaus on oman ja toisen olemassaolon tuntemista ja kokemista hyväksytyksi. Rakkaus on pyyteetöntä ja edellyttää rakastavalta aiempaa ruumiillista kokemusta rakastetuksi tulemisesta ehdoitta. Sellainen kokemus voi syntyä lapuudessa. Jotta voi rakastaa esimerkiksi toista ihmistä, on ensin rakastettava itseään. Ja jotta voi rakastaa itseään, on pitänyt kokea tulleensa hyväksytyksi oikeutettuna olentona.

Maturanan rakkauskäsitteessä painottuu se, että rakkaus on sekä taipumus että valittavissa oleva elämisen tapa, joka voi säilyä ja jota voidaan säilyttää sukupolvelta toiselle. Maturanan rakkauskäsite sivuaa kunnioituksen käsitettä ja sisältää piirteitä kreikkalaisesta ja kristillisestä rakkaudesta. Koska Maturanan rakkauskäsitteessä painottuu havaitsemisen ja reflektion merkitys, kiteytän sen käsitteeseen havaitseva rakkaus. Havaitseva rakkaus on kokemus läsnäolon ja olemisen hyväksymisestä ja eheydestä. Se on vapauttava eikä kontrolloiva.