Tämän pro gradu -tutkielman päämäääränä on tarkastella Iso-Britannian parlamentin poliittista keskustelua Suomesta ja sen osallisuudesta toiseen maailmansotaan. Pääasiallisena alkuperäislähteenä toimivat Britannian parlamenttikeskustelut, jotka löytyvät sähköisesti Hansard-arkistointijärjestelmästä. Tutkimus vertailee erityisesti talvisodan ja jatkosodan aikaista argumentaatiota ja huomioi myös muutaman vuoden ennen sotaa sekä sen jälkeen. Aikarajaus päättyy Pariisin rauhaan helmikuussa 1947, sillä tämä luo loogisen päätöksen käsitellyille teemoille.
Tutkielma keskittyy vastaamaan erityisesti neljään eri tutkimuskysymykseen: Kuinka Iso-Britannian sodan aikainen parlamentti suhtautui Suomen osallisuuteen toiseen maailmansotaan? Minkälaiset argumentit ja diskurssit nousevat esiin? Muuttuiko argumentaatio siirryttäessä talvisodasta jatkosotaan? Mistä mahdolliset muutokset johtuivat? Keskeisenä tutkimuksessa on Britannian parlamentin keskustelun argumentaation analysoiminen sekä pohdi
nta siitä, kuinka sodan eri kontekstit ja kunkin puhujan taustat vaikuttivat Suomen suhtautumiseen. Keskeisenä metodina hyödynnetään diskurssianalyysiä, joka toimii oivallisena pohjana tehdylle analyysille.
Diskurssianalyysin metodeja käyttäen parlamentin keskusteluista voidaan havaita erityisesti neljä eri suhtautumisenmuotoa eli diskurssia. Nämä neljä muotoa ovat myötätuntoinen, sankarillinen, käytännöllinen ja kriittinen diskurssi. Näiden neljän diskurssin voidaan havaita ilmenevän koko tarkastellulla ajanjaksolla, mutta kuitenkin muokkaantuen palvelemaan ympäröivää kontekstia. Diskurssien voidaan havaita toimivan myös yhteistyössä toisten diskurssien kanssa, jolloin ne voivat osaltaan täydentää toinen toistaan. Esimerkiksi talvisodan aikaan myötätuntoisen diskurssin ilmeneminen oli erittäin yleistä. Suomen ongelmallista sotaa kohtaan osoitettiin muodollista sympatiaa. Keskeistä oli hyvän moraalin ja diplomaattisen kielen osoittaminen. Kuitenkin myötätuntoisten ilmausten taustalla vaikuttivat usein erityisesti käytännölliset diskurssit. Suomen avustusta suunniteltaessa, myötätunnosta huolimatta, pyrittiin ensisijaisesti ajamaan oman maan etuja ja tavoitteita. Diskurssien taustalla vaikutti usein laajempi konteksti sekä hyödyn ja riskin välillä punnitseminen.
Tutkimuksen tuloksena voidaan havaita, että neljä keskusteluista muodostettua diskurssia säilyivät mukana parlamentin keskusteluissa koko aikarajauksen aikana. Tutkimuksessa voidaan havaita, että erityisesti talvisodan aikana vahvistuneet diskurssit siirtyivät myös jatkosdan aikaiseen keskusteluun. Diskurssien painoarvo, olennaisuus sekä yleisyys saattoivat kuitenkin vaihdella. Britannian Suomeen asennoituminen säilyi pääasiallisesti myötämielisenä, vaikka Suomi toimi maan vihollisena jatkosodan aikaan. Diskurssien taustalla vaikuttivat vahvasti ajan ympäröivä konteksti sekä puhujien omat taustat. Erityisesti puoluetaustat ja ideologiset suuntaukset vaikuttivat puhujien näkemyksiin Suomesta. Parlamentti oli varsin jakautunut erityisesti Neuvostoliittoon liittyvien näkemysten suhteen. Se, kuinka puhuja näki Neuvostoliiton toiminnan, vaikutti osaltaan hänen asenteisiinsa Suomea kohtaan. Talvisodan aikana Suomeen liittyvä keskustelu ja kiinnostus kasvoivat huomattavasti, mutta tästä huolimatta Suomi pysyi varsin pienenä tekijänä Britannian kannalta.
...
