Ryhmämuotoisen tanssi-liiketerapian vaikutus sosiaaliseen toimintakykyyn, kiintymystyyleihin sekä keholliseen kokemukseen vuorovaikutustilanteissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ryhmämuotoisen tanssi-liiketerapian (TLT) vaikuttavuutta masennuskuntoutujien sosiaaliseen toimintakykyyn, kiintymystyyleihin sekä osallistujien kehollisiin kokemuksiin vuorovaikutustilanteissa. Tavoitteena oli tarkastella näitä vaikutuksia alku-, jälki-, sekä seurantamittauksen välillä ja sosiaalisen toimintakyvyn osalta myös verrattuna kontrolliryhmään. Sosiaalisen toimintakyvyn muutosta tarkasteltiin vertaamalla mittauskertojen pistemääriä TLT-ryhmässä. Osallistujien kehollisia kokemuksia vuorovaikutustilanteissa tarkasteltiin luomalla teemaluokkia eri mittauskertojen kirjallisista vastauksista. Tutkittavat (N=109) olivat masennusdiagnoosin saaneita työikäisiä (18-64v., ka=39v.), joista enemmistö (96%) oli naisia. TLT- ryhmäläiset (n=52) osallistuivat tanssi-liiketerapia interventioon, joka hyödynsi integratiivista näkökulmaa masennuksen hoitoon ja sisälsi 20, 75-minuutin pituista kertaa. Ryhmien vetäjät olivat koulutettuja tanssi-liiketerapeutteja. Kontrolliryhmän (n=57) oli mahdollista osallistua interventioon TLT-ryhmän seurantajakson jälkeen. Molemmat ryhmät osallistuivat tutkimuksen aikana tavanomaiseen hoitoon. Sosiaalista toimintakykyä mitattiin CORE-OM -kyselyn toimintakyky –osa-alueella. Tulosten mukaan sosiaalinen toimintakyky lisääntyi interventioryhmässä alkumittauksesta kolmen kuukauden seurantamittaukseen verrattuna kontrolliryhmään, jossa muutosta ei havaittu. Kiintymystyyleissä ei havaittu muutosta mittauskertojen välillä TLT-ryhmässä. Tutkittavien kehollisia kokemuksia vuorovaikutustilanteissa tutkittiin aineistolähtöisesti. Kokemuksista muodostui seitsemän eri teemaluokkaa: myönteiset kokemukset, ahdistus, välttelevät reaktiot, fyysiset reaktiot, epävarmuus, ei erityistä sekä häpeä. Tutkimuksessa vältteleviin reaktioihin sekä epävarmuuteen liittyvät maininnat vähenivät alkumittauksesta seurantamittaukseen. Tutkimuksen perusteella ryhmämuotoista tanssi-liiketerapiaa voidaan pitää vaikuttavana kuntoutusmuotona masennuksen hoitoon, sen sosiaalista toimintakykyä lisäävän vaikutuksen kautta. Lisäksi tutkimus syvensi ymmärrystä vuorovaikutustilanteiden kehollisista kokemuksista. Tutkimus on aiempaa tutkimustietoa täydentävä ja auttaa erittelemään, mikä tanssi-liiketerapiassa auttaa masennusoireita vähentävästi.

This study aimed to examine the effectiveness of group-based dance-movement therapy (DMT) in the treatment of depression through social functioning, attachment styles, and bodily experiences in social situations. The objective was to investigate whether the participants of dance-movement therapy showed change in pre-, post- and follow-up measurements and with social functioning also compared to the control group. The change in social functioning within and between the intervention group was investigated thought comparing results in different measurement points. The bodily experiences of the participants in social interaction was examined by creating theme categories of the written responses from different measurement points. The sample in this study (N=109) comprised of working-age individuals (18-64, mean 39) with diagnosed depression. The majority of the participants were women (96%). The members of the DMT participated in the dance-movement therapy intervention which included 20, 75-minutes long sessions. The group leaders were trained dance-movement therapists. The control group (n=57) had an opportunity to participate in the intervention after the follow-up measurement of the intervention group. During the examination, both groups participated in their regular treatment. The functioning section of the CORE-OM -questionnaire was used to measure the social functioning of the participants. According to the results, the social functioning increased in the intervention group from the pre-to follow-up measurement. There was no change in attachment styles in DMT groups between different measurement times. The bodily experiences in social situations were examined from the standpoint of grounded theory. Seven categories were formed of the experiences: positive experiences, anxiety, avoidant reactions, physical reactions, insecurity, nothing specific, and shame. The number of mentions of avoidant reactions and insecurity decreased from pre- to follow-up measurement. The study shows that group-based dance-movement therapy is effective in treating depression through its impact on increasing social functioning. In addition, the study deepened the understanding of bodily experiences in social situations. The study adds new information about the effectiveness of DMT to the current research information and helps to specify the factors that treat depression in dance-movement therapy.