Työkyvyttömien nuorten aikuisten sosiaalinen toimintakyky

Abstract

Kandidaatintutkielmassa tarkastellaan kyvykkyysteorian näkökulmasta työkyvyttömiä nuoria aikuisia yhdistäviä tekijöitä sekä heidän sosiaaliseen toimintakykyynsä liittyviä tärkeitä tekijöitä. Tutkielman nuoret aikuiset ovat 18–40-vuotiaita. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta nuoret työkyvyttömät ovat merkittävä aihe, koska työkyvyttömyyseläkettä saava joukko on nuorentunut. Tutkielmassa on kaksi tutkimuskysymystä. Ensimmäinen kysymys kartoittaa työkyvyttömiä nuoria aikuisia yhdistäviä tekijöitä. Toinen tutkimuskysymys hahmottaa sosiaalisen toimintakyvyn tärkeitä tekijöitä työkyvyttömillä nuorilla aikuisilla. Ensimmäinen tutkimuskysymys auttaa havainnollistamaan minkälaisia työkyvyttömät nuoret aikuiset ovat ja mitä asioita heidän työkyvyttömyytensä taustalla on. Sosiaalista toimintakykyä koskeva kysymys korostaa terveyserojen sosiaalisia merkityksiä ja yhteyttä psyykkiseen, kognitiiviseen ja fyysiseen toimintakykyyn. Tässä tutkielmassa on käytetty sosiaalisen toimintakyvyn laajaa määritelmää. Teoreettisena viitekehyksenä on Amartya Senin capability approach eli kyvykkyysteoria sekä erityisesti kyvykkyyden (capability), toimintojen (functioning) ja vapauden käsitteet. Tutkielmassa on kiinnitetty erityistä huomiota yksilöllisiin ja ympäristöä koskeviin tekijöihin. Poliittisten ja rakenteellisten tekijöiden tarkasteleminen rajataan tutkielman ulkopuolelle.

Sekä suomalaisista että kansainvälisistä tutkimuksista löytyy vastauksia molempiin tutkimuskysymyksiin. Nuoria työkyvyttömiä aikuisia yhdistäviä tekijöitä ovat mielenterveysongelmien suuri määrä, vähäinen koulutus ja lapsuuden epäsuotuisat kokemukset. Nämä tekijät paljastuvat useista ja osittain samoistakin tutkimuksista. Työkyvyttömien nuorten aikuisten sosiaalisen toimintakyvyn olennaisina tekijöinä nähdään vuorovaikutussuhteet, arjesta selviytyminen, osallisuus ja syrjäytyminen. Esimerkiksi yksinään oleminen tulkitaan sosiaalista toimintakykyä haittaavaksi tekijäksi, kun taas hyvä sosiaalinen tuki nähdään sosiaalisen toimintakyvyn kannalta positiivisena tekijänä.

Tutkimus tuo esille universaaleja yhdistäviä tekijöitä nuorilla työkyvyttömillä aikuisilla. Yhdistävät tekijät välittyvät työkyvyttömyyseläkkeisiin myös epäsuorasti. Esimerkiksi negatiiviset lapsuuden kokemukset heijastuvat työkyvyttömyyseläkkeisiin alhaisen työelämän osallisuuden kautta. Myös työkyvyttömyyteen johtavien syy-seuraussuhteiden hahmottaminen on hankalaa tai jopa mahdotonta. Sosiaalisella toimintakyvyllä on oma tärkeä roolinsa työkyvyttömien nuorten aikuisten kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn. Sosiaalisen toimintakyvyn tekijät edustavat tekijöitä, jotka yhdistävät ihmiset vuorovaikutussuhteisiin, erilaisiin yhteisöihin ja yhteiskuntaan.

Sosiaalista toimintakykyä ei ole vielä tutkittu tarpeeksi, joten sen tutkimiseen tarvittaisiin teoreettista, käsitteistön tutkimusta, jäsennystä ja systemaattista empiiristä tarkastelua. Marginaalisten ryhmien piirteiden tiedostaminen ja tunnistaminen antaa mahdollisuuden johtopäätöksien tekemiseen ja luovien interventioiden kehittämiseen. Työkyvyttömien auttamisessa korostetaan helposti vain taloudellisen toimeentulon merkitystä ja fyysisen toimintakyvyn parantamista. Senin kyvykkysteorian lähestymistavan myötä olisi hyvä kiinnittää jatkossa huomiota työkyvyttömien nuorten aikuisten valinnanmahdollisuuksien runsauteen.