Puutuhkan vaikutukset komealupiinin (Lupinus polyphyllus) siementen itämiseen ja taimien kasvuun

Abstract

Haitalliset vieraslajit uhkaavat luonnon monimuotoisuutta ja samalla monimuotoisuudesta syntyviä ekosysteemipalveluja. Suomessa komealupiini (Lupinus polyphyllus) määritellään kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sillä se syrjäyttää kasvupaikoiltaan muun muassa kotoperäistä niittylajistoa ja siitä on vaikea päästä eroon. Vaikutukset näkyvät koko eliöyhteisössä. Monet syrjäytetyistä lajeista ovat uhanalaisia. Aiemmat tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että emäksinen maaperä heikentää lupiinin kasvua. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voisiko puutuhkalla nostaa kasvualustan pH:n lupiinille epäedullisen korkeaksi, ja voisiko rakeistetulla tuhkalla torjua lupiinia piennaralueilla. Tuhkan vaikutuksia siementen itävyyteen ja taimien kasvuun testattiin sekä laboratoriossa kasvatuskaapissa että ulkona kasvatusastioissa. Kasvatusalustan pH säädettiin turpeen avulla. Lupiinin lisäksi käsittelyt tehtiin kolmelle verrokkilajille, punanadalle (Festuca rubra), valkoapilalle (Trifolium repens) sekä mäkitervakolle (Silene viscaria). Kasvatuskaappikokeissa sekä tuhka että turve heikensivät lupiinin itämistä ja kasvua. Tuhka heikensi punanadan siementen itävyyttä ja vaikeutti sirkkalehden kasvattamista kaikilla tutkituilla lajeilla. Se myös pienensi käsiteltyjen lupiinintaimien tuorepainoa, mutta ei vaikuttanut kuivapainoon. Ulkokokeissa rakeistettu tuhka ei muuttanut kasvualustan pH:ta eikä käsittelyillä ollut vaikutusta lupiinin itävyyteen tai kasvuun. Sen sijaan punanadan peittävyys kasvoi tuhkakäsittelyjen myötä. Ulkokokeissa suurellakaan tuhkamäärällä ei saatu laboratoriokokeita vastaavia tuloksia, joten rakeistetun tuhkan levittäminen pientareille saattaisi ennemminkin lannoittaa lupiinia kuin estää sen kasvun. Laboratoriokokeiden perusteella pH:ta nostava tuhkakäsittely voisi heikentää lupiinia, mutta samalla myös vaikeuttaa piennaralueen nurmettamista kotoperäisillä lajeilla.

Invasive species are one of the biggest threats to biodiversity and the ecosystem services generated by biodiversity. The large-leaved lupine (Lupinus polyphyllus) is considered invasive in Finland because the species displaces native flora where it grows and is difficult to remove. The effect is seen in the whole community. Many of the displaced species are endangered. Previous studies have suggested that alkaline soil is not suitable for lupine. This study aimed to determine whether wood ash could raise the substrate alkalinity to a level that would prevent lupine growth and whether road verges could be treated with granulated ash in order to remove lupine permanently. The effects of ash on seed germination and seedling growth were examined both in a growth chamber in laboratory conditions and in plant pots outdoors. The alkalinity was adjusted with peat. Along with lupine, three native species were tested as comparators: red fescue (Festuca rubra), white clover (Trifolium repens) and sticky catchfly (Silene viscaria). In laboratory conditions both the ash and the peat affected the lupine adversely. The ash hindered red fescue germination and emergence of the cotyledons of all the studied species. It also lowered the fresh weight of the treated lupine seedlings but didn’t affect their dry weight. The experiments outdoors showed that the granulated ash didn’t raise the soil pH nor did it affect lupine germination or growth. It did, however, fertilize the fescue. The results of the laboratory experiments could not be reproduced outdoors even when using a large amount of ash, suggesting that treating road verges with granulated ash would not prevent lupine growth, but might instead fertilize the lupines. The experiments in the growth chamber also indicate that using ash treatment to raise the pH might weaken the lupine but would also complicate covering the road verges with native species.