Eläkelajin ja eläköitymisiän yhteys myöhemmällä iällä koettuun yksinäisyyteen

Abstract

Eläköityminen on suuri elämänmuutos, jolla voi olla moninaisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin. Eläköitymisen myötä yksilön sosiaaliset suhteet tyypillisesti vähenevät. Varhaisella eläköitymisellä ja yksinäisyydellä tiedetään olevan samoja riskitekijöitä, kuten huono terveydentila, matala sosioekonominen asema ja masennus. Eläköitymisen yhteyttä myöhemmällä iällä koettuun yksinäisyyteen ei ole kuitenkaan juuri tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko eläkelajilla ja eläköitymisiällä yhteyttä myöhemmällä iällä koettuun yksinäisyyteen. Lisäksi haluttiin selvittää, selittääkö masennus mahdollista yhteyttä varhaisen eläköitymisen ja yksinäisyyden välillä. Tutkimuksen aineistona oli 1153 henkilön otos Helsinki Birth Cohort Study -tutkimuskohortista. Tutkittavien eläkelajista ja eläköitymisiästä saatiin tietoa kansallisista rekistereistä. Yksinäisyyden kokemusta tiedusteltiin kyselylomakkeella vuonna 2015, kun tutkittavat olivat 71─81-vuotiaita. Taustamuuttujina olivat tutkittavien siviilisääty, sosioekonominen asema, koettu terveydentila ja masennus. Analyysit toteutettiin binäärisellä logistisella regressioanalyysillä, ja miehiä ja naisia tarkasteltiin erikseen. Työkyvyttömyys- työttömyys- ja osa-aikaeläkkeelle siirtyneitä verrattiin vanhuuseläkkeelle siirtyneisiin. Aikaisemman kirjallisuuden perusteella laadittiin kolme mallia, joista ensimmäisessä tarkasteltiin eläkelajin tai eläköitymisiän ja myöhemmällä iällä koetun yksinäisyyden välistä yhteyttä. Toisessa mallissa analyyseihin otettiin mukaan siviilisääty, sosioekonominen asema ja koettu terveys. Kolmannessa mallissa otettiin mukaan aiempien lisäksi myös masennus. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä oli vanhuuseläkkeelle siirtyneisiin verrattuna suurempi todennäköisyys kokea yksinäisyyttä myöhemmällä iällä. Miehillä todennäköisyys oli lähes nelinkertainen (OR 3.76, 95 % LV 1.69─8.36). ja naisilla lähes kaksinkertainen (OR 1.78, 95 % LV 1.07─2.96). Miehillä myös työttömyyseläke oli yhteydessä suurempaan yksinäisyyden kokemisen todennäköisyyteen (OR 2.46, 95 % LV 1.22─4.97), mutta naisilla yhteyttä ei havaittu. Osa-aikaeläkkeelle siirtyminen ei ollut yhteydessä myöhemmällä iällä koettuun yksinäisyyteen. Masennuksella vakioiminen ei muuttanut eläkelajin ja myöhemmällä iällä koetun yksinäisyyden välistä yhteyttä. Korkeampi eläköitymisikä oli miehillä yhteydessä pienempään todennäköisyyteen kokea yksinäisyyttä myöhemmällä iällä, kun selittävät tekijät otettiin huomioon (OR 0.94, 95 % LV 0.90─0.99). Naisilla eläköitymisikä ei ollut yhteydessä myöhemmällä iällä koettuun yksinäisyyteen. Masennus vahvisti eläköitymisiän ja myöhemmin koetun yksinäisyyden välistä yhteyttä miehillä, mutta ei naisilla. Eläköitymisellä oli tämän tutkimuksen perusteella suurempi vaikutus miesten yksinäisyyteen kuin naisten. Lisää tutkimusta tarvittaisiin varhaisen eläköitymisen vaikutuksista yksilön sosiaaliselle hyvinvoinnille ja siitä, miten varhaisessa vaiheessa eläkkeelle siirtyneitä olisi mahdollista tukea, jotta heidän sosiaalinen hyvinvointinsa säilyisi.

Retirement is a major life change that can have significant effects on an individual’s well-being. The number of social relations is typically decreased due to retirement. There are some mutual risk factors for early retirement and loneliness, for example poor health, low socio-economic status and depression. The association between retirement and loneliness in later life is still unclear. The aim of this study was to find out whether the type of retirement or the age of retirement are associated to the loneliness experienced in later life. In addition, the aim was to find out whether depression explains the possible link between early retirement and loneliness. This study was based on a sample of Helsinki Birth Cohort Study. There were 1153 participants and the data of retirement were available from national records. Participants filled a questionnaire in 2015 when they were 71─81 years old. The questionnaire included a question about loneliness. Binary logistic analysis was used in the main analysis and men and women were analyzed separately. Three models were made based on previous studies. In the first model, the association between the type of retirement or the age of retirement and loneliness in later life was analyzed. The second model was adjusted with marital status, self-reported health and socio-economic status. The third model was adjusted in addition to the previous ones by depression. Compared to those who received old age pension, participants who received disability pension were more likely to experience loneliness in later life. For men, the probability was almost fourfold (OR 3.76, 95% CI 1.69─8.36) and for women almost twofold (OR 1.78, 95% CI 1.07─2.96). Men who received unemployment pension were more likely to experience loneliness in later life (OR 2.46, 95% CI 1.22─4.97) but not women. Part-time pension was not associated with loneliness in later life. Adjusting with depression did not change the association between type of retirement and loneliness in later life. Men who retired at older age were less likely to experience loneliness in later life when adjusted with explanatory factors (OR 0.94, 95% CI 0.90─0.99). For women, there was no association between the age of retirement and loneliness in later life. Adjusting the model with depression intensified the association between age of retirement and loneliness in later life in men, but not in women. Based on this study, retirement has a greater impact on the loneliness of men than women. More research is needed on early retirement and its consequences for social well-being and on how early retirees could be supported to maintain their social well-being.