Isoäitinä väkivallan uhrin rinnalla : isoäitien toimijuus tyttären perheen lähisuhdeväkivaltakriiseissä

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee isoäitien toimijuutta silloin, kun heidän aikuinen tyttärensä kokee lähisuhdeväkivaltaa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten isoäidit toimivat väkivaltakriisien yhteydessä, mitkä tekijät vaikuttavat isoäitien toimijuuteen sekä miten läheisen kokema väkivalta vaikuttaa isoäidin henkilökohtaiseen elämään. Tutkimus on teoriaohjautunut ja kiinnittyy erityisesti toimijuuden, lähisuhdeväkivallan ja sukupuolentutkimuksen teoriakenttään. Toimijuutta tarkastellaan aineistosta ihmisten välisissä suhteissa tapahtuvana toimintana. Tutkielman aineisto koostuu kuuden isoäidin kertomuksista lähisuhdeväkivaltaa kokevan aikuisen tyttären omaisena. Osa isoäideistä on haastateltu teemahaastattelussa, osa on kirjoittanut kokemuksestaan kirjoituspyynnön perusteella tekstin. Aineisto on analyysivaiheessa luokiteltu ja pelkistetty erilaisiksi teemoiksi, joita peilataan analyysissa aiempaan teoriatietoon.

Tutkimuksessa ilmeni, että isoäideillä on paljon tietoa väkivallasta aikuisen tyttärensä perheessä, ja osittain väkivallan uhka kohdistuu myös isoäiteihin. Isoäiti pyrkivät väkivaltatilanteissa toimimaan aikuisten tyttärensä rinnalla niin, että isoäitien toimijuutta rajaa selvästi se, minkälaiseen toimijuuteen tytär antaa tilan ja luvan. Isoäitien toimijuus onkin hienovaraista, mutta toisaalta isoäidit pyrkivät tukemaan lastenlapsiaan pitämällä yllä normaalia lapsiin kohdistuvaa hoivaa, minkä tulkitsen kannattelevaksi ja turvallisuutta rakentavaksi toimijuudeksi. Isoäidit ovat myös osin varovaisia puuttumaan lastenlasten tilanteeseen tai käymään keskusteluja perheessä tapahtuvasta väkivallasta lasten kanssa, jolloin toimijuus on pidättyvää. Isoäidit vetäytyvät toimijuudesta suhteessa väkivallan tekijään, ja pyrkivät ennen kaikkea toimimaan suhteessa väkivallan kokijaan ja lapsenlapsiin. Isoäideillä voi olla vahvoja tunteita, kuten vihaa, väkivallan tekijää kohtaan, mutta he seuraavat kulttuurista normia pysyttäytymällä yleisesti hyväksytyissä toimintatavoissa, eivätkä tuo esiin provosoituvansa väkivallan tekijän toiminnasta.

Isoäitien toimijuuteen tyttären kokeman väkivallan yhteydessä vaikuttaa väkivallan kesto ja se, onko isoäidillä itsellään taustalla esimerkiksi väkivaltaista parisuhdetta. Ne isoäidit, joiden läheisen kokema väkivalta on pitkäkestoista ja vakavaa sekä toisaalta isoäidit, joilla on ylisukupolvinen kokemus väkivallasta, näyttävät tarvitsevan omaisina tiiviisti tukea. Tarpeellisena tukena isoäidit kokevat lähisuhdeväkivaltatyön ammattilaisten keskusteluavun sekä vertaistuen. Tutkimuksen perusteella voidaankin todeta, että lähisuhdeväkivalta vaikuttaa myös omaisten elämään monella tapaa, mikä tulisi ottaa huomioon myös palvelujärjestelmässä.