Viittomakielisen keskustelun rytmitys autossa risteystilanteessa

Abstract

Viittomakielinen vuorovaikutus autossa on monella tapaa monimutkaisempaa kuin kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus. Keskustelun osallistujien lisäksi on huomioitava samaan aikaan muuta liikennettä, toimittava omalta osaltaan liikenteen sujumisen kannalta ja samalla osattava rytmittää keskustelua, jossa ei ole mahdollisuutta jatkuvaan katsekontaktiin. Pyrin saamaan maisterintutkielmassani vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Miten viittomakielinen keskustelu rytmittyy ja millaisia kehollisia resursseja käytetään autossa risteystilanteessa? Tutkimuskysymysten avulla on tarkoitus löytää vastauksia siihen, millä tavalla esimerkiksi mahdollisella osoituksella, katseella tai kehon osalla voi rytmittää viittomakielellä tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Aineisto koostuu hieman yli minuutin pituisesta autossa risteystilanteessa tapahtuvasta viitotusta keskustelusta, joka kuvattiin kahdella laajakuvavideokameralla. Tuulilasiin kiinnitetty kamera kuvasi kahta keskustelijaa eli kuljettajaa ja matkustajaa edestäpäin. Toinen, taustapeiliin kiinnitetty kamera, kuvasi ajonäkymää. Videoaineisto annotointiin ELAN-ohjelmalla ja analy-soitiin keskusteluanalyysimenetelmällä.

Tulokset osoittivat, että jaettu vastuu ajamisesta ulottuu aineiston perusteella kuljettajan lisäksi matkustajaan. Molemmat seuraavat aktiivisesti ajolinjaa ja rytmittävät viittomisensa autoa ympäröivän tilanteen mukaan. Viittominen joko hidastuu tai nopeutuu sekä yksittäistä viittomaa toistetaan tarvittaessa. Viittoman jäädyttäminen, eli viittomisen keskeyttäminen jättämällä viittoman paikoilleen, on yksi keino joko pitää puheenvuoro itsellään tai rytmittää viittomista liikenteen mukaan. Viittoja muun muassa jättää käden pystyyn odottamaan keskustelun jatkumista. Keskustelujaksoa ohjataan käsillä siten, että käden tai käsien nostaminen aloittaa keskustelujakson. Vastaavasti käden tai käsien laskeminen syliin kertoo jakson päättymisestä. Autossa tapahtuva viittomakielinen keskustelu eroaa arkivuorovaikutuksesta muun muassa siinä, että keskinäistä katsekontaktia ei välttämättä tarvita viestin ymmärtämisen kannalta. Keskusteluun tulee myös useita keskeytyksiä, joita ei pahoitella. Viittomisessa on myös runsaasti toistoja, etenkin yksittäisten viittomien kohdalla.