Uimataitomittarin luotettavuus lasten vesitaitojen arvioimisessa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten luotettavasti lasten uimataidon mittaamiseen kansainvälisesti kehitettävällä menetelmällä ”Pictorial Scale Swimming Children aged from 3 to 8” voidaan mitata 6- vuotiaiden lasten uimataidon 16 osa-aluetta. Uimataitomittarin luotettavuutta selvitettiin vertaamalla opettajan ja lasten vanhempien arvioiden yhteneväisyyttä, sekä vertailemalla uimakoulun jälkeen lasten omaa käsitystä uimataidostaan opettajan arvioon. Lisäksi uimataitomittarin avulla oli tarkoitus saada tietoa siitä, onko esikoululaisten uimataidon eri osa-alueisiin liittyvän arvioinnin avulla mahdollista suunnitella uinninopetusohjelma, jolla voidaan kehittää lasten uimataitoa. Tutkimuksessa selvitettiin myös poikien ja tyttöjen välisiä eroavaisuuksia. Tutkimusryhmässä oli 13 esikoululaista. Lasten uimataitojen testaus tehtiin kaksi kertaa. Uimakoulun alussa lasten vanhemmat ja opettaja arvioivat uimataitoa sanallisella kyselylomakkeella. Uimakoulun (10 kertaa 30 minuuttia) päättyessä lapset ja opettaja arvioivat uimataidon eri osa-alueet kyselylomaketta vastaavalla kuvallisella uimataitomittarilla. Uimakoulun päättyessä opettaja arvioi lasten suoritukset viimeisellä uintitunnilla kuvatun videon avulla. Vanhempien, lasten ja opettajan arvioinnin tuloksia esitetään kuvailevina tulostaulukoina, arvioinnin pistemääräeroina sekä tulosten yhtäpitävyysprosentteina. Kirjallinen versio uimataitomittarista osoittautui kohtalaisen luotettavaksi mittariksi. Lasten vanhempien ja opettajan arvioinnin yhtäpitävyys 16 uimataidon osa-alueella vaihteli alueella 46% - 92%, keskiarvon ollessa 68,4%. Lasten itsearviointi ja opettajan arviointi kuvallisen uimataitomittarin avulla osoittautui luotettavammaksi, sillä lasten ja opettajan välinen arviointi vaihteli 65% ja 100% välillä, keskiarvon ollessa 85,3%. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhempien ja opettajan alkuarvioinnin perusteella oppilaat pystytiin jakamaan kahteen eri ryhmään: taitaviin uimareihin ja vähemmän taitaviin uimareihin. Tällä jaolla jokainen oppilas sai mahdollisuuden omaan taitotasoon nähden sopivimpaan uinninopetukseen. Alkukyselyiden mukainen ryhmäjako onnistui siis uimaopettajan näkökulmasta. Alkuarvioinnissa selvisi myös, että poikien vanhemmat yliarvioivat ja tyttöjen vanhemmat aliarvioivat lastensa uimataidon. Loppuarviointi perustui lasten itsearviointiin omasta uimataidostaan sekä opettajan arviointiin kuinkin lapsen uimataidosta videonauhoituksen perusteella. Sekä lasten että opettajan arviointien perusteella voidaan todeta lasten uimataidon kehittyneen opetusjaksojen aikana. Tulokset osoittavat myös, että tyttöjen ja poikien välillä ei uimataidoissa ollut suuria eroja. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan uimamittaria pitää hyödyllisenä apuopetusvälineenä. Lasten taitojen edistyminen uimakoulun aikana viittaa siihen, että lapset saivat uimaopetuk-sen aikana pätevyyden tunteen oppimisesta. Lopputulokset osoittavat, että oppilaat oppivat arvioimaan omia taitojaan yllättävän hyvin, sillä opettajan ja oppilaiden välillä oli arvioinnissa suuri yhteneväisyys. Kuvallinen uimataitomittari antaa siis erittäin hyvän apuvälineen lasten uimataidon itsearviointiin, mutta myös opettajalle tietoa uimaopetuksen sisältöjen suunnitteluun. Näistä syistä uimataitomittari voi helpottaa opettajan työtä.

The purpose of this study was to find out how reliably internationally developed method ”Pictorial Scale Swimming Children aged from 3 to 8” can be applied for assessment of 16 areas of swimming skills among children of 6 years. The reliabilty of the method was evaluated by comparing the commonality of reviews by teacher and child parents. After swimming school, children's own perception was compared to the teacher's perception. The method was also intended to provide information on whether the assessment of the swimming skills of preschoolers would make it possible to design a tutorial to develop children's skills. Differences between boys and girls were also examined. Swimming skills of 13 preschool pupils were tested twice. At the beginning of the school, children's parents and teachers assessed their bathing skills with a verbal questionnaire. At the end of the bathing school (10 times 30 minutes), the children and the teacher assessed the different aspects of the bathing skill with a corresponding pictorial scale questionnaire. At the end of the bathing school, the teacher evaluated children's performances using the video shot in the last swim hour. The results of the evaluation of parents, children and teachers are presented as descriptive tables, as differences in the evaluation score and the percentage of the commonality. The written version of the questionnaire proved to be a moderately reliable instrument. The consistency of the parental and teacher evaluation in 16 areas of bathing skills ranged from 46% to 92%, averaging 68.4%. The self-assessment of children and the evaluation of the teacher with the help of the pictorial scale proved to be more reliable, as the assessment between the children and the teacher varied between 65% and 100%, averaging 85.3%. The results of the study showed that, on the basis of the parent's and teacher's initial assessment, pupils could be divided into two different groups: the skilled swimmers and the less skilled swimmers. Every student was so given the opportunity to have a swim teaching in relation to his/her own skill level. Therefore, the group division succeeded from a teacher's perspective. The initial assessment also revealed that boys' parents overestimate and girls' parents underestimate their children's bathing skills. The final evaluation was based on the self-assessment of children on their own bathing skills and on the assessment of the teacher based on video recording. On the basis of both children's and teacher's assessments, it is noted that children's bathing skills are developed during educational periods. The results also show that there were no major differences in bathing skills between girls and boys. In summary, the method can be considered as a useful tool for teaching. The progress of children's skills during the swimming school suggests that children were given a sense of proficiency in learning during education. The results show that students learned to evaluate their own skills surprisingly well, as the assesments of the teachers and the pupils were very consistent. The Pictorial Scale method gives a very good help to self-assessment of the children's bathing skills, but also to the teacher about the design of the swimming education. For these reasons, the Pictorial Scale Swimming method can facilitate the teacher's work. Key words: Bathing skills, Pictorial Scale Swimming, swimming school