Tutkielmassa selvitetään, miten identiteetit kuvataan Okinawan taistelusta kertovassa japanilaisessa elokuvassa, Okinawan verisissä päivissä, ja mitä kuvaustapa merkitsee kollektiiviselle muistille. Japanissa toista maailmansotaa on käsitelty pitkään, sodan seuraukset ja muistelu näkyvät nykyäänkin sekä Okinawalla että Japanissa. Historiallinen narratiivi vaikuttaa poliittisiin kysymyksiin identiteetin ja tunteiden kautta. Tutkimuksen edetessä pohditaan myös identiteetin ja kollektiivisen muistin rakentumista.
Kollektiivisen muistin ja identiteetin yhteenkietoutuneiden käsitteiden avulla analysoidaan, millaisena identiteetti kuvataan. Metodina toimii narratiivinen analyysi, narratiivin rakentamisen avulla käyvät ilmi elokuvan keskeiset identiteetit, Japanin armeija ja okinawalaiset. Myös USA:ta sivutaan. Apuna käytetään narratiivisen analyysin lisäksi ryhmien suhteiden luokitteluja.
Okinawan veriset päivät pyrkii esittäytymään historiallisena ja dokumentaarisena kertomuksena, mutta
korostaa sodan emotionaalista merkitystä ja kauheuksia. Elokuva kunnioittaa Okinawan uhrausta. Armeijan johto eriytetään japanilaisista, okinawalaiset taas pyritään yhdistämään japanilaiseen identiteettiin, eli sodan muistelun olisi tarkoitus yhdistää kansallinen identiteetti. Tavoite ei täysin onnistu, vaan okinawalaiset näyttäytyvät erityisryhmänä.
Elokuvan mukaan sodan vaikutukset ryhmien rakenteisiin ja suhteisiin ovat pääosin negatiiviset, ja sota hajottaa kansallista identiteettiä, toisin kuin on totuttu ajattelemaan. Sen sijaan taistelu synnyttää paikallista Okinawan identiteettiä. Unohtamisen ja identiteetin sekä yhteiskunnan muuttumisen alla vanhat ajattelu- ja toimintatavat voivat säilyä. Identiteetin kontrolloivuutta yhteiskunnan ideologian ja armeijan roolien kautta käsitellään tutkimuksessa. Roolin merkitys identiteetin muokkaajana ja identiteettejä muisteltaessa on tärkeä. Tulkinta menneistä tapahtumista riippuu yhteiskunnassa vallitsevista rakenteista. Tulkinnanvaraisuuden takia on pitkällä tähtäimellä hyvä, että on olemassa monia identiteettejä samaan aikaan. Ryhmien muistelu eri tavoin, syyllisinä tai uhreina, riippuu siitä, miten heidät halutaan yhdistää identiteettiin. Okinawalla uhriuden narratiivi asettaa vaatimuksen estää tuleva uhrius, minkä avulla vastustetaan Okinawan tukikohtia. Uhriuden omaksuminen voimauttaa identiteettiä, uhrius on motivoinut vaatimaan toimia. Japanilaisessa muistelussa voidaan puhua uhriuden lisäksi selviytyjän identiteetistä. Elokuva hylkää mahdollisuuden, että USA voisi parantaa suhdettaan Okinawaan.
...
