Taking the Language of the Past Seriously: The Linguistic Turns in Finnish and Swedish History Dissertations, 1970-2010

Abstract

The linguistic turn in historical research has shifted the interest of an increasing number of historians into problematizing the nature of past language. In this study the linguistic turn has been divided into five different approaches— conceptual history, linguistic contextualism, discursivity, linguistically constructed gender, and narrativity. This categorization is based on the senior theorists R. Koselleck, Q. Skinner, M. Foucault, J. Scott, and H. White, and the first wave of linguistic turns their works impacted within historical studies. Thus, these linguistic turns have foreign background and they have been gradually imported into Finland and Sweden. It is an interplay between local historical traditions and foreign scholarly adaptions. By analyzing doctoral dissertations of history defended in Sweden and Finland in 1970–2010, and the reviews of them, similarities but also differences are seen between ways to conduct historical research in these countries. Less than 10 percent of the dissertations in both countries included references to linguistic turns: in the Finnish case circa 9% and in the Swedish case 6%. Linguistic turns themselves have become diversified, both in international and national debates. Their impact on Finnish and Swedish historiography has been notable, but not comprehensive. The role and essence of language has been acknowledged more widely and deeply during the last few decades, but the applications of linguistically oriented approaches remain within a limited number of scholars. The pace of adopting and elaborating linguistic turns tells also about the historiography of these countries more widely. In Finland, the discipline of general history (yleinen historia) has a long tradition of being internationally oriented, and the applications of linguistically oriented methods validates this fact. In turn, the discipline of the history of ideas and science (idé- och lärdomshistoria) in Sweden has created links between their methodological starting points and linguistic contextualism or conceptual history. Historians from both countries have contributed to linguistically oriented methods with their local and national applications, but the pace and coverage has been quicker and more extensive in Finland. This reflects openness to international debates in a smaller nation state. Keywords: Historiography, Linguistic Turn, Methodology, Reception, Finland and Sweden, Dissertations, Comparative History, 1970–2010

Kielellinen käänne on siirtänyt historiantutkimuksen kiinnostusta selvemmin kohti menneisyyden kielen problematisointia. Tässä tutkimuksessa kielellinen käänne on jaettu viiteen eri lähestymistapaan: käsitehistoriaan, lingvistiseen kontekstualismiin, diskursiivisuuteen, sukupuolen kielellisen konstruoinnin historiaan sekä narratiivisuuteen. Tämä jaottelu perustuu kansainvälisiin senioriteoreetikoihin (etupäässä R. Koselleck, Q. Skinner, J. Scott, H. White, M. Foucault) sekä heidän töihinsä, jotka edustavat kielellisten käänteiden ensimmäistä aaltoa historiantutkimuksessa. Kielellisillä käänteillä on siis ulkomainen alkuperä, ja ne ovat rantautuneet asteittain Suomeen ja Ruotsiin. Menetelmä- ja teoriasovellukset ovat jo täällä olemassa olleiden perinteiden ja ulkopuolelta tulleiden metodivirtausten sekoitusta. Analysoimalla näissä maissa puolustettuja historian väitöskirjoja vuosilta 1970–2010 sekä arvioita niistä havaitaan maiden välillä eroja ja yhtäläisyyksiä historiantutkimuksessa. Alle 10% kaikista väitöskirjoista sisältää viittauksen kielellisiin käänteisiin: Suomen tapauksessa luku on noin 9%, Ruotsin tapauksessa 6%. Kielelliset käänteet itsessään ovat monimuotoistuneet sekä kansainvälisissä että kansallisissa debateissa. Niiden vaikutus suomalaiseen ja ruotsalaiseen historiantutkimukseen on ollut huomattava mutta ei kokonaisvaltainen. Kielen rooli ja olemus on tunnustettu yhä laajemmin ja syvemmin viime vuosikymmeninä, mutta kielellisesti suuntautuneet menetelmälliset sovellukset ovat pysyneet vähemmistön suuntauksena. Kielellisten käänteiden omaksumisen tahti ja muuntautuminen kertoo myös maiden historiografisesta tilanteesta laajemmin. Suomessa yleisen historian oppiaine on pitkän tradition myötä kansainvälisesti suuntautunut, ja kielellisesti suuntautuneiden menetelmien soveltaminen osoittaa myös osaltaan tämän. Ruotsissa puolestaan aate- ja oppihistoria (idé- och lärdomshistoria) on luonut linkkejä menetelmällisten lähtökohtiensa ja kielellisen kontekstualismin tai käsitehistorian välille. Molemmissa maissa historiantutkijat ovat käyttäneet kielellisesti suuntautuneita menetelmiä paikallisissa ja kansallisissa sovelluksissaan, mutta tahti ja kattavuus on ollut Suomessa nopeampi ja kattavampi. Tämä heijastaa pienemmän kansallisvaltion avoimuutta kansainvälisten keskustelujen suuntaan. Asiasanat: historiografia, kielellinen käänne, menetelmät, vastaanotto, Suomi ja Ruotsi, väitöskirjat, vertailu, 1970–2010