| dc.description.abstract | Akillesjännerepeämien määrä on kasvanut paljon viime vuosikymmeninä. Vuonna 1986 akillesjännerepeämiä oli kahdella ihmisellä sadasta tuhannesta (2:100 000) ja vuonna 2011 määrä oli kasvanut 21,5:100 000. Suurin syy vammojen määrän kasvuun on väestön ikääntyminen ja kiinnostus liikunnallisiin aktiviteetteihin myös vanhemmalla iällä. Akillesjänne on ihmiskehon paksuin ja vahvin jänne, joka on tärkeä jokapäiväisessä liikkumisessa. Akillesjänne välittää plantaarifleksoreiden voiman kantaluuhun ja se muodostuu tuhansista kollageenifiibereistä. Akillesjänteen paksuuteen vaikuttavat ihmisen paino, maksimaalinen lihasvoima, ikä, hormonitasot ja fyysisen aktiivisuuden määrä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä konservatiivisesti hoidettujen akillesjännerepeämäpotilaiden terveen- ja vammajalan bilateraaliseen voimaeroon, anatomisiin muutoksiin ja kuntoutumiseen 8 viikon, 6 kk ja 12 kk kohdalla. Kyseessä oli poikkileikkaustutkimus. Tutkimus oli osana suurempaa Jyväskylän yliopiston ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin NoArk-tutkimushanketta. Tutkimukseen saatiin koehenkilöiksi 22 henkilöä 8 viikon, 6 kuukauden ja 12 kuukauden kohdalla vammasta. Koehenkilöt olivat iältään 27–59 vuotiaita, joiden akillesjännerepeämää hoidettiin konservatiivisesti. Anatomiset erot mitattiin goniometrillä, mittanauhalla ja ultraäänikuvantamisella. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysantureilla 7 päivän ajan. Ultraäänikuvat analysoitiin Image J -ohjelmistolla. Muuttujien välisiä korrelaatioita tutkittiin SPSS -ohjelmistolla.
Tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita havaittiin terveen- ja vammajalan välisen bilateraalisen voimaeron ja päivittäisen fyysisen aktiivisuuden välillä seuraavilla intensiteetti-tasoilla: kevyt kävely (r = -0,665, p = 0,013), normaali kävely (r = -0,588, p = 0,035), hölkkä (r = -0,725, p = 0,005), juoksu (r = -0,698, p = 0,008) ja askeleiden kokonaismäärä (r = -,621, p = 0,024). Myös päivittäinen paikallaanoloaika korreloi jalkojen bilateraalisen voimaeron kanssa positiivisesti (r = 0,703, p = 0,007). Jalkojen bilateraalinen voimaero pieneni, kun päivittäinen kevyt- (r = -0,637, p = 0,019), tai keskiraskas aktiivisuus (r = -0,632, p = 0,02) lisääntyi. Leveän kantalihaksen osajänteen pituuden ja bilateraalisen voimaeron suhteen löytyi tilastollisesti merkitsevä korrelaatio
(r = ,691, p = 0,009). Muista anatomisista mittauksista ei löydetty tilastollisesti merkitsevää yhteyttä fyysisen aktiivisuuteen, tai jalkojen väliseen bilateraaliseen voimaeroon. Tulosten perusteella voidaan todeta fyysisen aktiivisuuden ja bilateraalisen voimaeron välillä olevan positiivinen yhteys. Fyysisen aktiivisuuden määrän lisääminen pienentää jalkojen välistä bilateraalista voimaeroa. Tulokset tukevat myös aikaisempia tutkimuksia, joiden perusteella fyysinen aktiivisuus auttaa kuntoutumisessa. | fi |
