ГЕНДЕРНОЕ ВОСПИТАНИЕ ДЕВОЧЕК И МАЛЬЧИКОВ В РОССИИ, И ПОЛОВЫЕ РОЛИ МУЖЧИНЫ И ЖЕНЩИНЫ В РУССКОМ ОБЩЕСТВЕ

Abstract

Tutkielman oletuksena on, että kasvatus on Venäjällä sukupuolittunutta, ja että sukupuolen ilmiasu on Venäjällä rajoitetumpaa kuin monissa länsimaissa. Syitä tähän ovat muun muassa länsimaissa vaikuttava feminismi, joka ei ole Venäjällä saavuttanut samanlaista jalansijaa, sekä Venäjän pyrkimykset tietoisesti säilyttää perinteikkyyttä ylläpitävät sukupuoliroolit. Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko kasvatus Venäjällä sukupuolittunutta, ja millaiset kasvatusihanteet Venäjällä ovat vallitsevia tyttöjen ja poikien osalta.

Tutkielman aineisto koostuu Internetistä kerätyistä venäjänkielisistä julkaisuista, jotka ovat pääosin venäläisten psykologien kirjoittamia, ja joissa pohditaan tyttöjen ja poikien kasvatusihanteita. Tutkielman teoreettisena menetelmänä toimii Norman Faircloughin kolmitasoinen kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla tarkastellaan aineistoteksteissä käytettyjä diskursseja, eli poikiin ja tyttöihin liittyviä kirjoittamisen tapoja. Diskursseja analysoimalla löydetään vakiintuneita sukupuolittuneita käsityksiä.

Tutkielman päätulokset ovat seuraavanlaiset: tyttöihin ja poikiin liitetään Venäjällä erilaisia kasvatusihanteita, ja siten kasvatuksessa pyritään tuomaan tytöistä ja pojista esiin erilaisia piirteitä. Tytöissä korostetaan naisellisen ulkonäön merkitystä, kodinhoitamiseen, äitiyteen ja kuuliaisuuteen liittyviä asioita, hyväsydämisyyttä ja myötätuntoisuutta, sekä sivistyneisyyttä ja viisautta. Jossain määrin tyttöjä kannustetaan saamaan vaikutusvaltaa. Pojissa puolestaan ihannoidaan itsenäisyyteen, rohkeuteen ja päämärätietoisuuteen liittyviä piirteitä, sekä heitä kannustetaan olemaan aktiivisia, mutta kuitenkin hyväsydämiä ja suojelevia lähipiiriään kohtaan.

Tyttöjen sukupuoliodotuksissa on nähtävissä ristiriitaisuuksia. Tytöt halutaan toisaalta nähdä perinteisessä sukupuoliroolissa, kun taas toisaalta heille sallitaan joitain maskuliinisempia piirteitä. Maskuliinisuutena pidetään aktiivisuutta ja pyrkimystä saada valtaa ja johtaa. Useinkaan näitä pyrkimyksiä ei tueta lapsuudessa, eikä siten myöskään työelämässä. Lapsuudessa aktiivisuus saatetaan ohjata urheilulajeihin ja yleisesti itsensä kehittämiseen. Poikien kasvatusihanne on selvästi yhteneväisempi.

Tutkielman yhteenvetona voidaan todeta, että lastenkasvatus on Venäjällä sukupuolittunutta, ja sukupuolella on merkittävä rooli lastenkasvatuksessa.