Pariterapiassa tapahtuva moraalinen neuvottelu erimielisyyden aiheita käsittelevissä keskusteluissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, millaista moraalista neuvottelua erimielisyyden aiheita käsittelevissä pariterapian keskusteluissa käydään. Moraalisen neuvottelun avulla luodaan moraalista järjestystä, joka tarkoittaa kunkin keskustelun osallistujan sen hetkistä ymmärrystä oikeuksista, vastuista sekä oikeasta ja väärästä. Tutkimusaineisto koostui Jyväskylän yliopiston Relationaalinen mieli-tutkimushankkeessa sekä Jyväskylän yliopiston psykoterapiaklinikalla nauhoitetuista terapiatallenteista. Tutkimukseen osallistuivat yhteensä kolme pariskuntaa ja heidän terapeutteinaan toimineet työntekijät. Tutkimusaineisto käsitti kaikkien kolmen parin terapiaprosessien puolentoista tunnin mittaiset videoidut istunnot. Tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä. Erimielisyyden aiheista, joista käytiin moraalista neuvottelua, syntyi neljä kategoriaa: ajankäyttö, uskottomuus, yhteisyyden ja itsenäisyyden kysymykset sekä vuorovaikutukseen liittyvät toiveet ja odotukset. Moraalista järjestystä neuvoteltiin erityisesti vastuun jakautumisen ja toimijuuden kysymysten kautta. Vastuun ja toimijuuden ottamista pyrittiin eri tavoin väistämään, ja aineistolainauksissa korostuikin oman toimijuuden ilmaisemisen ja toimijuuden toiselle tarjoamisen välillä tasapainottelu. Havaitsimme, että käytetyt diskursiiviset keinot vaikuttivat olennaisesti siihen, miten toinen osapuoli reagoi puheenvuoroon ja vastasi siihen. Vastuun rakentuminen vain toisen puolison varaan tai oman toimijuuden kiistäminen johti usein vastasyytökseen. Oman toimijuuden ilmaiseminen tai jaetun toimijuuden tarjoaminen puolestaan johti usein asetelmaan, jonka kumpikin osapuoli pystyi hyväksymään. Suora tai epäsuora syytös johti yleensä joko vastasyytökseen tai puolustautumiseen. Moraalista neuvottelua käytiin myös selonteon avulla joko oman tai puolison puolesta. Käytetyissä diskursiivisissa keinoissa korostui myös ääri-ilmaisujen ja metaforien käyttö, ”tosiasiapuhe” sekä kategorisointi.

This study examines the moral order in couple therapy conversations, particularly during discussions about the topics that include disagreements. Moral order is an invisible understanding of rights, responsibilities and right and wrong. Each member of the conversation manages their own moral order and it is constantly changing during the discussion. This invisible moral order is renegotiated through the issues of responsibility, agency and accounting. The data consisted of video-taped couple therapy sessions of three couples and their therapists. Therapy sessions were held in Psychotherapy clinic in University of Jyväskylä. Methodology used in this thesis, discursive analysis, is used to examine how the therapy clients manage their moral positions and how they construct moral order through the conversation during disagreements. The four main topics of disagreements that evoked moral negotiation were how to spend leisure time, infidelity, the questions of relationality and independency and hopes and expectations related to interaction. We noticed that moral order was often negotiated through the questions of responsibility and agency: taking responsibility of one’s actions was quite often evaded, and balancing between mitigating and ascribing one’s agency and on the other hand, ascribing agency to the other spouse, was often occurred in the therapy conversations. We perceived that the discursive practices the couples used had a significant effect on how the other spouse reacted and how the conversation continued. The attribution of blame played an important role in our data. Direct or indirect blaming often lead to counter-blame or defense of the other spouse. The position where the responsibility of the problems in relationship was constructed only to one of the spouses usually lead to accusations by another spouse. Also disclaiming one’s responsibility and/or agency usually lead to counter-blame or defense of the other spouse. Displaying one’s agency on the other hand often lead to a position that both spouses accepted. The moral order was also negotiated through accounting, by the spouse itself or on behalf of another. Other discursive practices that spouses used in negotiating the moral order were for example the use of “factual” descriptions, categorization and the use of metaphors and extreme formulations.