Managing the “Triple Demand”: Lone Mothers’ Non-Standard Work Hours and Work–Family Reconciliation

Abstract

This doctoral study examined how lone mothers in Finland, the Netherlands and the United Kingdom experience the reconciliation of work and family life when the mothers are faced with the “triple demand” which links their status as sole breadwinners and caregivers with work during non-standard hours (e.g., evenings, nights, and weekends). The specific focus was on three areas of work– family reconciliation, each of which were examined in three interrelated substudies: (1) childcare arrangements, (2) negative and positive work-to-family interface, and (3) cultural notions of “good” mothering. The sub-studies used two types of data collected as part of the Families 24/7 research project in the three countries: comparative cross-national survey data collected from working lone and coupled mothers (N = 1,106) and qualitative interview data collected from 16 Finnish lone mothers. The results, first, showed that in all three countries, lone mothers and coupled mothers were equally likely to experience challenges with childcare arrangements when working non-standard hours. Second, across the countries, the positive relationship between non-standard work hours and the perceived conflict between time for work and time for family responsibilities was stronger for lone mothers than coupled mothers. Third, Finnish lone mothers perceived their non-standard work hours to pose a potential risk to the wellbeing of their children, which indicated that their work during these hours fits poorly into cultural notions of “good” mothering. To mend this discrepancy and display themselves as responsible mothers, the mothers provided accounts by which they both conformed to and challenged strong cultural mothering expectations. Overall, the findings indicate that lone mothers experience non-standard work hours primarily as a challenge in terms of work–family reconciliation. Findings further suggest that mothers’ experiences are shaped by both the policy environment and the cultural assumptions attached to “good” motherhood and the wellbeing of children. Keywords: lone mothers; employed mothers; non-standard work hours; work– family reconciliation; cross-national comparative study; accounts

Tämä väitöskirjatutkimus tarkasteli, kuinka yksinhuoltajaäidit Suomessa, Alankomaissa ja Isossa-Britanniassa kokevat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen silloin, kun äidit työskentelevät epätyypillisinä aikoina, eli esimerkiksi iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Tutkimus koostui kolmesta empiirisestä osatutkimuksesta, jotka tarkastelivat työn ja perhe-elämän yhteensovittamista kolmesta eri näkökulmasta: (1) lastenhoidon järjestäminen, (2) työ- ja perheroolien yhdistäminen sekä (3) kulttuuriset äitiysodotukset ja ymmärrys ”hyvästä” äitiydestä. Osatutkimuksissa hyödynnettiin Perheet 24/7 -tutkimusprojektissa kolmesta maasta kerättyä verkkokyselyaineistoa, josta valittiin työssäkäyvien yksinhuoltajaäitien ja kahden vanhemman perheissä elävien puolisoäitien vastaukset (N = 1,106), sekä 16 suomalaiselta yksinhuoltajaäidiltä kerättyä haastatteluaineistoa. Tulosten mukaan äitien epätyypilliset työajat olivat yhteydessä sekä yksinhuoltajaäitien että puolisoäitien kokemiin lastenhoidon järjestämiseen liittyviin haasteisiin kaikissa tutkimusmaissa. Lisäksi tulokset osoittivat, että kaikissa kolmessa maassa epätyypillisinä aikoina työskentelevät yksinhuoltajaäidit kokivat puolisoäitejä voimakkaammin aikaperustaista työstä perheeseen suuntautuvaa rooliristiriitaa. Tulokset paljastivat myös suomalaisten yksinhuoltajaäitien kokevan epätyypilliset työaikansa riskinä lastensa hyvinvoinnille, jolloin työaikojen koettiin olevan ristiriidassa myös kulttuuristen äitiysodotusten kanssa. Yksinhuoltajaäidit perustelivat työntekoaan epätyypillisinä aikoina yhtäältä mukautuen kulttuurisiin äitiysodotuksiin ja toisaalta haastaen niitä ja puolustivat näin olevansa moraalisesti vastuuntuntoisia äitejä. Tutkimustulosten perusteella yksinhuoltajaäidit kokevat epätyypilliset työaikansa ensisijaisesti haasteena työn ja perhe-elämän yhteensovittamiselle. Tutkimuksen valossa näyttäisi siltä, että yksinhuoltajaäitien työn ja perheelämän yhteensovittaminen kytkeytyy niin hyvinvointiyhteiskuntien rakenteisiin, kuten työn ja perhe-elämän yhteensovittamista edistäviin poliittisiin linjauksiin kuin myös eri maiden kulttuuriseen ymmärrykseen hyvästä äitiydestä ja lapsen parhaasta. Asiasanat: yksinhuoltajaäidit, työssäkäyvät äidit, epätyypillinen työaika, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, vertaileva tutkimus, selonteot