Vartiosaaret polut elettynä, esiteltynä ja esitettynä

Abstract

Vartiosaari on vain vesireittejä pitkin saavutettavissa oleva 82 ha laajuinen saari, joka on valtaosin Helsingin kaupungin omistuksessa. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa saaressa oli merkittävä huvilakulttuurin keskittymä. Suuri osa huviloista on edelleen olemassa, ja kaupunki on vuokrannut niitä mm. yleishyödyllisille yhdistyksille. 1970-luvulla kaupunki päätti tehdä saaresta viheralueen, mutta suunnitelmaa ei alettu toteuttaa. Asuinrakentamistakin on suunniteltu. Tällä hetkellä saari on kaikille avointa viheraluetta, ja sen tulevaisuus on selvitystilassa.

Vartiosaaressa ei ole koskaan tehty laajamittaisia teistön rakennustöitä, ja viimeisimmät tietyöt ovat 1950- luvulta. Tänä päivänä käytössä on muutama kyläraitti ja kärrypolku, ja niiden ohella Vartiosaaren sisäosissa liikkumista määrittää polkuverkosto. Aiheenani ovat polkujen ja niiden välttämättömyyden tai pakottavuuden herättämät kysymykset inhimillisestä kokemisesta tässä orgaanisesti muuttuvassa ympäristössä.

Mielestäni Vartiosaaren polkujen ja niillä kulkemisen kautta on mahdollista havainnoida ympäristöä ja ympäristössä orientoituimista perustavalla tavalla. Polut paljastavat inhimillisen toiminnan syvärakenteita, sillä olemme koko ajan polkujen varassa ja valitsemme niitä. Polun valitseminen ja käyttö on sekä yksilöllinen että sosiaalinen kokemus.

Vartiosaaren polut ovat saaneet aikaan sen, että yksityiset henkilöt ovat tehneet paikkalähtöisiä teoksia tai esityksiä, joiden ainesta polut ovat. Esittelen kaksi polkuesitystä, joilla on esikuvansa totutuissa ympäristön esittelyn tavoissa (luontopolku ja katukyltit), mutta jotka samalla kommentoivat näitä konventionaalisia ympäristön esittelyn tapoja.

Polkuesitysten valossa pohdin laajempaa kysymystä siitä, miksi haluamme esitellä paikkoja ja miksi teemme niistä esityksiä – ja kuinka esitykset vaikuttavat kokemuksellisesti. Kuten polkujen valitseminen, myös paikkojen esitteleminen ja paikkalähtöisten esitysten tekeminen on syvästi inhimillistä toimintaa, jossa havaittu on väistämättä matkalla esitykseksi.