Lonkkaproteesillisten eturauhaspotilaiden sädehoitotekniikan kehittäminen

Abstract

Tässä työssä tutkittiin neljää sädehoitotekniikkaa eturauhasen sädehoitoon lonkkaproteesillisilla potilailla ja vertailtiin kohdealueen annoksen muutoksia, joita proteesin mahdollinen liike aiheuttaa. Tutkittavat tekniikat käyttivät nykyaikaista kaarihoitotekniikkaa (Volumetric modulated arc therapy, VMAT) neljällä eri asetuksella: 1) pelkät VMAT hoitokaaret (VMATonly); 2) VMAT hoitokaaret, joissa proteesin läpi säteilyttämistä estettiin väistösektoreilla (avoidance sectors) (VMATavoid); 3) kuten kohta 2, mutta lisänä proteesin läpi säteilyttävä staattinen hoitokenttä väistösektorin kohdalle (VMAT+stat); 4) VMAT hoitokaaret, joille optimoinnissa annettiin ehto, joka esti lonkkaproteesin läpi kohdealueen säteilyttämisen (VMATautoavoid). Aineistoksi valittiin retrospektiivisesti 15 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa jo sädehoidetun potilaan annossuunnittelukuvat. Potilaista viidellä oli lonkkaproteesi oikeassa lonkassa, viidellä vasemmassa lonkassa ja viidellä molemmissa. Kaikille potilaille tehtiin annossuunnitelmat jokaisella neljällä tekniikalla. Proteesin mahdollista liikettä tutkittiin siirtämällä proteesia ventraalisesti ja dorsaalisesti ja suorittamalla annoslaskenta uudestaan samoilla kenttäparametreillä kuin ilman siirtoa. Eri tekniikoita vertailtiin kohdealueen annoskattavuuden, maksimeiden ja kriittisten elinten annoksien osalta. Vertailtavista tekniikoista VMATavoid-tekniikalla kohdealueen annoskattavuus oli huonoin ja kriittisten elinten annokset olivat suurimmat. Proteesin siirto huononsi kohdealueen annosta eniten VMAT+stat-tekniikalla. VMATonly ja VMATautoavoid täyttivät parhaiten annossuunnittelukriteerit, kun huomioitiin proteesin liikkeestä aiheutuvat muutokset. VMATonly säteilyttää lonkkaproteesin läpi enemmän kuin VMATautoavoid. Tämä kasvattaa annosta proteesin pinnassa ja voi mahdollisesti aiheuttaa komplikaatioita esimerkiksi proteesin kiinnittymisessä. Tämän vuoksi VMATautoavoid vaikutti käyttökelpoisimmalta tekniikalta eturauhasen hoitoon lonkkaproteesillisilla potilailla.

The main focus of this study was investigate four treatment techniques for prostate cancer patients with hip prosthesis and compare changes in the dose of the target area caused by the possible movement of the prosthesis. The used VMAT (Volumetric modulated arc therapy) treatment planning techniques with four different setups were: 1) full VMAT arcs (VMATonly); 2) full VMAT arcs with avoidance sectors to avoid direct irradiation through the prosthesis (VMATavoid); 3) as in 2, but adding a static field radiating through the prosthesis (VMAT+stat); 4) full VMAT arcs with automated structure avoidance option to avoid irradiation through the prosthesis (VMATautoavoid). Fifteen previously treated prostate patients from TAYS were selected to this study. Five of the patients had the prosthesis in the right hip, five in the left and five had the prosthesis in both hips. Treatment plans were created for all patients using all four techniques. The prosthesis misalignment in the treatment were modelled by transferring the prosthesis using ventral and dorsal constant movements and the dose was recalculated. Using VMATavoid OARs (organs at risk) doses were the highest and the dose coverage of the target area was the poorest. Using VMAT+stat the movement of the prosthesis affected most to the dose in the target area. VMATonly and VMATautoavoid fulfilled best planning criteria, when the prosthesis movement was taken into account. VMATonly radiates through the prosthesis more than VMATautoavoid. This increases the dose on the prosthesis surface and increases the risk of complications in the prosthesis. Thus VMATautoavoid technique is recommended as a planning technique for a prostate cancer with hip prosthesis.