Biomechanics in cross-country skiing skating technique and measurement techniques of force production

Abstract

Requirements of a successful skier have changed during last decades due to e.g. changes in race forms and developments of equipment. The purpose of this thesis was to clarify in four Articles (I-IV) what are the requests modern skate skiing sets for the athletes in a biomechanical point of view. Firstly, it was explained how skiers control speed from low to maximal speeds (I). Secondly, the effects of long simulated ski race were determined with traditional force measurement methods (III) as well as with novel propulsion methods (IV). During the work process a need for updated multi-dimensional leg force sensor appeared and it was materialized (II). During the thesis 16 national level athletes participated in the different experiments of the study. Measurements for controlling speed were carried out with 3D force sensor for legs and pole force sensor for arms. Conventional cycle, force and joint kinematic parameters were analysed (I). After, a need for reliable force sensor appeared especially for anterior- posterior forces. Two 2D force binding sensors (Skate binding: vertical and medio-lateral directions and Classic binding: vertical and anterior-posterior directions) were designed and built. Validation was done in different temperatures and mechanical stress situations as well as in diverse normal and sport specific jumping situations and skiing with both techniques (II). Effects of simulated ski skating race (20 km) on athletes’ performance were analysed by direct force measurements from legs with updated force binding and from arms with pole force sensors. In addition, EMG and cycle definitions were conducted (III). Novel analysing method for propulsion was tested on the same data using additional 3D movement analysis (IV). Skiers control their speed during V2- skating with cycle length and cycle rate while length is dominant with lower speeds and rate governs with higher speeds. Force production of the arms and legs with increasing speeds is aided by vertical oscillation of COM (I). New force binding system was verified to be valid for skate skiing while some improvements were needed for classic binding (II). Effects of long simulated race were detected with slower skiing speed at the end of race caused by lower EMG activity and force production as indications of fatigue (III). Propulsion analyses gave new insights on athlete diagnostics by revealing the decrement of force production especially with legs which was overlooked with traditional analysing methods (IV). Keywords: cross-country skiing, speed adaptation, force measurement, fatigue, propulsion

Menestyksekkään hiihtäjän vaatimukset ovat muuttuneet viime aikoina merkittävästi esimerkiksi uusien kilpailumuotojen ja välinekehityksen myötä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää neljässä artikkelissa (I-IV), mitä vaatimuksia nykyaikainen luisteluhiihto asettaa hiihtäjälle biomekaanisesta näkökulmasta. Ensiksi selvitettiin kuinka hiihtäjät kontrolloivat nopeutta hitaasta maksimaaliseen vauhtiin (I). Toiseksi tutkittiin pitkän simuloidun luisteluhiihtokilpailun vaikutuksia hiihtäjään perinteisillä voiman analysointimenetelmillä (III), sekä uudella propulsiovoimamenetelmällä (IV). Työprosessin aikana todettiin tarve uudelle voimanmittausmenetelmälle ja se toteutettiin (II). Tämän tutkielman aikana 16 kansallisen tason hiihtäjää osallistui tutkimuksen eri osiin. Nopeuskontrollitutkimuksessa käytettiin 3D voima-anturia jaloille ja sauvavoima- anturia käsille. Lisäksi mitattiin sykli- ja nivelkulmamuuttujia. Tämän työ-osion aikana todettiin tarve tarkemmalle jalkojen voimanmittausmenetelmälle, erityisesti pitkittäiseen suuntaan (I). Kaksi 2D voima-anturia (pysty- ja poikittaisvoima luisteluun sekä pysty- ja pitkittäisvoima perinteiseen) suunniteltiin, rakennettiin ja validoitiin. Validointi toteutettiin eri lämpötiloissa ja mekaanisissa kuormituksissa, sekä erilaisissa lajinomaisissa hypyissä. Lisäksi anturit testattiin referenssimenetelmiä vastaan lumella hiihdettäessä molemmilla tekniikoilla (II). Simuloidun luisteluhiihtokilpailun (20 km) vaikutuksia urheilijoiden voimantuottoihin tutkittiin uudella 2D voimanmittauslaitteistolla jaloista ja sauvavoima-anturilla käsistä. Lisäksi tutkittiin lihasaktiivisuutta ja syklimuuttujia (III). Uutta propulsiovoimamenetelmää testattiin samalla datalla 3D liikeanalyysin kanssa (IV). Hiihtäjät kontrolloivat nopeutta hiihtosyklillä ja – frekvenssillä, joista syklin mitan kasvattaminen on hallitsevampi matalammilla nopeuksilla, ja frekvenssin nostaminen kovilla nopeuksilla. Massakeskipisteen lisääntynyt pystysuuntainen liike edesauttaa voimantuottojen kasvua hiihtonopeuden kasvaessa (I). Uusi voimanmittausmenetelmä osoitettiin luotettavaksi luisteluhiihtoon, mutta perinteisen hiihdon anturiin tarvitaan parannuksia (II). Pitkä luisteluhiihtokilpailu aiheutti väsymystä, mikä nähtiin hidastuneena loppukirivauhtina. Tämä johtui heikentyneestä lihasaktiivisuudesta ja sitä kautta madaltuneista voimantuotoista (III). Propulsiovoima-analyysi paljasti suuremman voimien laskun jaloissa, mitä ei pystytty todentamaan perinteisillä voiman analysointimenetelmillä (IV). Avainsanat: maastohiihto, nopeusmuutokset, voimanmittaukset, väsymys, propulsio