Show simple item record

dc.contributor.authorSalmi, Jelena
dc.date.accessioned2019-05-14T12:20:46Z
dc.date.available2019-05-14T12:20:46Z
dc.date.issued2019
dc.identifier.isbn978-951-39-7774-0
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/63930
dc.description.abstractThis study examines urban restructuring, citizenship, and the state from the perspective of displaced slum-dwellers in Ahmedabad, India. First, it explores how the state seeks to reconstruct itself and to determine the borders of the nation and good citizenship through world-class infrastructural development. Second, it traces displaced and resettled people’s perceptions about the nature of the state and their relations to it. Third, it analyzes how empirically differentiated citizenship is formed through the entanglement of documents, infrastructure, state and non-state actors, and displaced people. The theoretical framework of the study is based on anthropological analyses of differentiated citizenship and processual, performative, and disaggregated understandings of the state. Methodologically, the study is based on ten months of ethnographic fieldwork in the slum resettlement site of Sadbhavna Nagar, involving participant observation and 58 semi-structured interviews with displaced people/residents of the site. These are combined with analysis of newspaper articles, websites, resettlement- related documents, apartment plans, government brochures, and court proceedings. The findings of the study suggest that good citizenship has been defined in terms of civility, cleanliness, economic prosperity, property ownership, and non-Muslim identity. The everyday reality of citizenship for displaced people was conditioned by their literacy, economic and political clout, religious and caste identity, personal persistence, embeddedness in informal networks, and possession of documents and resettlement apartments. It was also shaped by state officials’ compassion, corruption, mistakes, indifference, and biased attitudes. The main anthropological contribution of the study is its call for citizenship to be viewed as a dynamic, differential everyday reality formed through the entanglement of human and non-human forces via formal and informal relations. Citizenship cannot be analyzed apart from the social, cultural, and material contexts within which it is constructed and on which its various forms depend. The approach takes into account the agency of displaced people as well as state and non-state actors, afforded and constrained by paper documents and concrete housing. Keywords: bureaucracy, citizenship, documents, imagineering, India, infrastructure, materiality, state, urban development, worldingen
dc.description.abstractTarkastelen väitöskirjassani valtion ja kansalaisten välisiä suhteita laajamittaisen kaupunkiuudistuksen kontekstissa Ahmedabadissa, Intiassa. Analysoin, kuinka puhtauden ja kansallisen kehityksen nimissä pakkosiirretyt ja uudelleenasutetut entiset slummiasukkaat kokevat valtion, ja kuinka he neuvottelevat oikeuksiaan ja kuulumistaan poliittiseen yhteisöön slummivapaaksi ”maailmanluokan kaupungiksi” pyrkivässä Ahmedabadissa. Toiseksi tutkin, kuinka valtio pyrkii määrittelemään kansakunnan rajat, hyvän kansalaisuuden ideaalin ja oman legitimiteettinsä vallankäyttäjänä suurten infrastruktuurihankkeiden kautta. Kolmanneksi olen kiinnostunut dokumenttien ja infrastruktuurin rooleista pakkosiirrettyjen ihmisten ja valtion välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kansalaisuuden, byrokratian ja valtion antropologiasta, joka korostaa poliittisen vallan ja kansalaisuuden prosessuaalista ja performatiivista luonnetta sekä valtion sisäistä jakautuneisuutta. Tutkimukseni perustuu kymmenen kuukauden mittaiseen etnografiseen kenttätyöhön Sadbhavna Nagar -nimisellä uudelleenasutusalueella vuosina 2015–2016. Tutkimusmetodeina käytän osallistuvaa havainnointia ja pakkosiirrettyjen ihmisten puolistrukturoituja haastatteluita (58 kpl). Lisäksi hyödynnän aineistona esitteitä, verkkosivuja, sanomalehtiartikkeleita, oikeusasiakirjoja ja uudelleenasutusasuntojen pohjapiirroksia. Tutkimuksen päätulos on lukutaidon, kastin, uskonnon, henkilökohtaisen sinnikkyyden, sosiaalisten verkostojen, taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan sekä dokumenttien ja uudelleenasutusasuntojen hallinnan yhteys kansalaisuuden toteutumiseen jokapäiväisessä elämässä. Myös valtion virkailijoiden korruptio, inhimilliset virheet sekä henkilökohtaiset solidaarisuudet, asenteet ja ennakkoluulot muovasivat pakkosiirrettyjen ihmisten mahdollisuuksia päästä käsiksi laillisen kansalaisen statukseen ja harjoittaa kansalaisoikeuksiaan käytännössä. Tutkimus osoittaa, että kansalaisuus on sosiaalisesti ja materiaalisesti tuotettua. Näin ollen kansalaisuutta ei tulisi ymmärtää pelkästään lain ja byrokratian kentällä neuvoteltavana yksilön statuksena, vaan analyysissä on otettava huomioon erilaisten artefaktien ja sosiaalisten suhteiden roolit ihmisten toiminnan ja poliittisen subjektiviteetin muokkaajina ja mahdollistajina. Tutkimus haastaa jaon viralliseen valtion politiikkaan ja epäviralliseen arkielämään sekä osoittaa, että paitsi kansalaisuus myös valtion legitimiteetti vallan käyttäjänä rakentuu ja uusintuu virallisten ja epävirallisten käytäntöjen kietoutumisen kautta. Asiasanat: byrokratia, dokumentit, infrastruktuuri, Intia, kansalaisuus, kaupunkikehitys, maailmanluokan kaupunki, valtiofi
dc.relation.ispartofseriesJYU dissertations
dc.titleDifferentiated citizenship, displacement, and materiality in state–citizen relations in Ahmedabad
dc.identifier.urnURN:ISBN:978-951-39-7774-0


Files in this item

Thumbnail

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record