Tytöt matematiikkahuvipuistossa

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisena neljäsluokkalaisten tyttöjen matematiikkaminäkuva näyttäytyy ja millaisena matematiikan oppijana tytöt näkevät itsensä. Tutkimus on toteutettu narratiivisella tutkimusotteella. Laadullinen tutkimusaineisto on kerätty eläytymismenetelmällä, jossa 24 neljännellä luokalla keväällä vuonna 2018 ollutta tyttöä kirjoitti kehyskertomuksen johdattamana pienen fiktiivisen kertomuksen mielikuvitusystävä-Viivin päivästä matematiikkahuvipuistossa. Aineistoa on käsitelty sekä narratiivien analyysilla että narratiivisella analyysilla. Analyysin avulla nousi esiin neljä erilaista oppijatyyppiä, joita kuvataan MatikkaViivin, Jännittäjä-Viivin, Haaveilija-Viivin ja Vuorovaikutus-Viivin tyyppitarinan avulla. Tutkimuksen tulosten mukaan neljännellä luokalla tyttöjen matematiikkaminäkuva näyttäytyy moninaisena. Matematiikkaminäkuvaan vaikuttavat tekijät kietoutuvat toisiinsa ja erityisesti minäpystyvyyden tunteen rakentumisella on suuri merkitys tyttöjen matematiikkaminäkuvan kehittymisessä. Matematiikkaminäkuvan ja minäpystyvyyden tunteen kehittymisen kannalta tutkimuksessa nousi esiin vuorovaikutuksen, kannustamisen ja yksilöllisyyden huomioimisen merkitys. Neljänneltä luokalta löytyy tyttöjä, joilla on myönteinen matematiikkaminäkuva ja he näkevät itsensä pystyvinä matematiikan oppijoina, mutta neljäsluokkalaiset tytöt myös jännittävät matematiikkaa ja kokevat sen osaamisen suhteen epävarmuutta. Matematiikan osaamisessa olemassa olevien erojen lisääntyminen on nähtävissä jo neljännellä luokalla, sillä osa tytöistä on matematiikasta syrjäytymisen alkavalla polulla.