Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan yksintyöskentelevien sosiaalipäivystyksen sosiaalityöntekijöiden kokemuksia kollegiaalisen tuen puuttumisesta. Sosiaalipäivystys on vastuussa välttämättömästä ja kiireellisestä avun tarjoamisesta kaikille sitä tarvitseville ympäri vuorokauden. Aihepiiriä tarkastellaan sosiaalipäivystyksessä syntyvän asiantuntijuuden kautta. Aihealueesta ei ole juuri lainkaan aiempaa tutkimusta, jonka vuoksi tutkimus on ajankohtainen ja tärkeä. Tutkielman tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseen: millaisena yksintyöskentelevät sosiaalipäivystyksen sosiaalityöntekijät kokevat työskentelyn ilman välitöntä kollegiaalista tukea. Tutkielma pyrkii lisäksi selvittämään, saavatko haastateltavat kollegiaalista tukea aina halutessaan sekä onko haastateltavilla mahdollisuus saada sosiaalista tukea yhteistyötahoiltaan. Tutkielma on laadullinen fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus, joka on toteutettu teemahaastattelulla ja analysoitu sisällönanalyysillä. Aineisto koostuu kuuden sosiaalityöntekijän haastattelusta. Haastateltavat työskentelevät eri sosiaalipäivystysyksiköissä ympäri Suomea. Tutkimustulokset jakautuvat neljään teemaan: työn organisointi ja resurssit, työskentely yksin, kollegiaalinen tuki sekä sosiaalinen tuki. Teemat linkittyvät vahvasti toisiinsa ja niitä on vaikea ymmärtää toisistaan irrallaan. Sosiaalipäivystys oli organisoitu jokaisessa yksikössä eri tavoin, mikä vaikutti kollegiaalisen tuen saamiseen osan työskennellessä osin ja osan lähes aina yksin. Tulokset lisäksi osoittavat, että vähäisten resurssien takia haastateltavilla ei ollut mahdollisuutta kollegiaaliseen tukeen aina halutessaan. Kaikki haastateltavat kaipasivat työssään kollegan läsnäoloa ja kollegiaalista tukea usein. Kollegaa toivottiin työhön erityisesti reflektoinnin takia, jonka merkitys korostui kaikkien haastateltavien kertomuksissa. Haastateltavat kokivat saaneensa sosiaalista tukea yhteistyötahoiltaan, joista suurin rooli oli poliisilla. Sosiaalinen tuki oli merkittävä tekijä työskennellessä yksin ja sen koettiin paikkaavan kollegiaalista tukea. Tutkimuksen johtopäätös on, että sosiaalityöntekijöiden ei tulisi työskennellä yksin haastavassa sosiaalipäivystystyössä ja työntekijöillä tulisi olla mahdollisuus kollegiaaliseen tukeen työssään. Lisäksi tutkimuksen perusteella työn organisointi on valtakunnallisesti hyvin sekavaa, mikä asettaa sekä asiakkaat että työntekijät eriarvoiseen asemaan ympäri Suomea. ... This Master’s Thesis deals with emergency social workers’ experiences of working alone and the lack of collegial support. The topic is examined through expertise that is made up in the emergency social work. There is hardly any prior research on the subject. The aim of the thesis is to answer to the research question: how emergency social workers who work alone experience working without direct collegial support. In addition, the thesis seeks to answer whether the interviewees receive collegial support whenever they want and whether the interviewees have the opportunity to get social support from their collaborators. This is a qualitative phenomenological-hermeneutical study that has been carried out by thematic interviews and analyzed by content analysis. The material consists of six social workers’ interviews. Interviewees work in different emergency social work units around Finland. The results are divided into four themes: work organization and resources, working alone, collegial support and social support. The themes are strongly interlinked and difficult to understand separately. The work was organized in different ways in each unit, which affected to the amount of collegial support. In addition, the results show that besides the organization, the resources have a great significance for collegial support. Because of the limited resources, the interviewees did not have the possibility of collegial support whenever they wanted to. All interviewees longed for a colleague's presence and collegial support in their work. The colleague was expected especially because of reflection, which was emphasized by all of the interviewees. The interviewees felt that they had received social support from their collaborators, in which the police played a major role. The social support was a significant factor when working alone and it compensated for the collegial support. In conclusion, the emergency social workers should not work alone, and they should have the opportunity for collegial support in their work. In addition, the study shows that the organization of the work is very fragmented across the country, which puts both customers and employees in an unequal position throughout Finland. ...

sosiaalipäivystys kollegiaalinen tuki päivystys organisointi reflektio yksintyöskentely sosiaalityö asiantuntijuus sosiaalinen tuki