Does the end justify the means? : carbon footprint of volunteer tourism in an Indian NGO

Abstract

Turismi on kasvava ala. Vuonna 2017 kansainvälisesti matkaavien turistien määrä kasvoi 7%:lla. Turismi on myös vastuussa ilmastonmuutoksen kiihtymisestä, sillä se on globaalisti vastuussa noin 5%:sta hiilidioksidipäästöistä, ja saattaa olla vastuussa jopa 12,5%:sta kaikista päästöistä. Siksi onkin tärkeää ymmärtää mistä turismin päästöt syntyvät, esimerkiksi hiilijalanjälkianalyysin avulla. Perinteisen turismin rinnalle on noussut uusi turismin muoto, niin sanottu vapaaehtoisturismi. Vapaaehtoisturisti on henkilö, joka turismin ohella pyrkii auttamaan muita, erilaisten järjestöjen ja projektien kautta, eli tekee vapaaehtoistyötä turismin ohessa. Vaikka perinteisen turismin hiilijalanjälkeä onkin tutkittu, kansainvälisen vapaaehtoisturismin hiilijalanjäljen tutkimus on jäänyt vähälle huomiolle. Vapaaehtoisturismi esitetäänkin usein positiivisessa valossa, ja useissa tutkimuksissa korostetaan vapaaehtoisturismin hyötyjä, joita kertyy erityisesti osallistujille itselleen. Tämä tutkimus analysoi vapaaehtoisturismia ympäristönäkökulmasta arvioimalla erään intialaisen kansalaisjärjestön, joka hyödyntää kansainvälisiä vapaaehtoistyöntekijöitä projekteissaan, hiilijalanjälkeä. Järjestön kokonaishiilijalanjälki, jaettuna tasaisesti koko järjestön henkilöstön, vapaaehtoisten, harjoittelijoiden ja paikallisten perheiden kesken, oli 320714 CO2 eq. kg ja 2182 CO2 eq. kg per henkilö. Kuten aikaisemmissa tutkimuksissa, lentomatkustus oli yksi suurimmistä päästölähteistä 37%:n osuudella hiilijalanjäljestä. Yllättäen tuotteiden kuljetus (tuotannosta myyntiin) oli kuitenkin suurin päästölähde 55%:n osuudella. Muita päästölähteitä olivat ruokatuotteet (3%), muut tuotteet (esim. elektroniikka ja tupakka) (2%), ajoneuvojen käyttö (2%) ja energia (1%). Tutkimuksen tulokset painottavat epäsuorien päästölähteiden tärkeyttä hiilijalanjäljen laskennassa. Tuotteiden elinkaarien vaikutus kokonaishiilijalanjälkeen vaatii lisää tutkimusta. Lisää keskustelua tarvitaan myös kansainvälisen vapaaehtoisturismin ympäristöllisestä kestävyydestä, sillä sen hiilijalanjälki voi olla merkittävä ilmastonmuutoksen kannalta. Aloittaessaan matkansa muiden auttamiseksi ja itsensä kehittämiseksi, vapaaehtoisten olisi hyvä ymmärtää, että heidän matkallaan voi olla haitallisia vaikutuksia niin ympäristön kuin niiden paikallisten yhteisöjenkin kannalta, joita he lähtivät auttamaan.

Tourism is a growing industry and total international tourist arrivals grew by 7% during 2017. Tourism is a major contributor of climate change being globally responsible of about 5% of all CO2 emissions and could be responsible of even 12.5%, which is why it is important to understand what the main sources of emissions are, for example by investigating the carbon footprint of tourism. Alongside conventional tourism, a concept of volunteer tourism, so called voluntourism, is emerging. A volunteer tourist is a person who uses “discretionary time and income to travel out of the sphere of regular activity to assist others in need” (McGehee & Santos, 2005, p. 760). Despite research being done in order to understand the carbon foot-print of tourism, much less emphasis has been given to the environmental impact of voluntourism, which is usually presented in a positive light, mainstream research highlighting the benefits that volunteers get from their experience. This thesis discusses the trade-off of voluntourism, especially from the aspect of environmental sustainability, by quantifying a carbon footprint for an Indian NGO that uses international volunteers in its work. The overall carbon footprint of the organization, divided equally between volunteers, interns, staff and family members, in 2018 was 320714 CO2 eq. kg and 2182 CO2 eq. kg per person. Similar to previous tourism carbon footprint research, aviation was one of the major contributors to the carbon footprint, with a share of 37%. However, more surprisingly, a closer analysis on the transportation of products revealed its importance, as it took a share of 55% of the total carbon footprint. Other contributors were food products (3%), other products (e.g. electronics and tobacco) (2%), use of car (2%) and energy (1%). The findings of this study suggest the great importance of indirect emissions in calculating a carbon footprint. More research needs to be done to understand the importance of product life cycles to the overall carbon footprint. Furthermore, the carbon footprint of voluntourism can be significant, which is why discussion about the environmental trade-offs of international volunteering should be discussed more closely. While volunteers set on their journey to help those in need and to develop themselves, volunteers should understand that this journey might also contribute to threatening the environment and communities that they set out to help.