Realistisen taiteen ehdot ja diskursiiviset kamppailut : kehyksissä Jarmo Mäkilän 1970-luvun työläiskuvasto ja sen aikalaiskritiikki

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa syvennytään kuvataiteilija Jarmo Mäkilän 1970-luvun maalaustuotannon kartoittamiseen ja tämän kuvaston sanomalehtikritiikeissä saamaan vastaanottoon. Tutkimuksellinen intressi fokusoitui Mäkilän 1975 - 79 maalaamaan ns. työläiskuvastoon ja sitä käsitelleeseen taidekritiikkiin. Kehyksenä toimi 1970-luvun realistista taidetta käsittelevä taidepuhe, jota myös ilmiönä määrittelin. Tutkimuksessa yhdistyivät arkistolähtöinen perustutkimus ja taidepuheen teemoja tarkasteleva analyysi. Tekstien analysoimisessa käytin lähilukua ja diskurssianalyysia. Kysyin, millaisena Jarmo Mäkilän 1970-luvun maalaustuotanto ja erityisesti hänen ns. työläiskuvastonsa näyttäytyi arkistolähteiden perusteella. Kysyin myös, millaisia merkityksiä Mäkilän teokset saivat aikalaiskritiikeissä. Lisäksi pohdin sitä, miten Mäkilän työläiskuvasto asemoitui näyttelyitä koskevissa kritiikeissä aikakauden muuhun realistiseen taiteeseen ja realistiselle taiteelle asetettuihin ehtoihin.

Tutkielma täydensi Jarmo Mäkilästä ja hänen 1970-luvun taiteestaan tehtyä tutkimusta. Mäkilä maalasi työläisaiheiset teoksensa – 14 henkilöaiheista maalausta ja noin viisi tehdaskuvausta – vuosien 1975−1979 aikana. Näiden lisäksi hän maalasi myös asetelmia. Mäkilän työläiskuviin suhtauduttiin taidekritiikeissä vaihtelevasti. Paitsi yksittäisen taiteilijan teosten saamaan vastaanottoon, tutkielmassa tarkasteltiin myös realistiseen taiteeseen liittyviä puhetapoja yleisemmin. Taidehistorian kirjoitus ja jälkikritiikki on korostanut 1970-luvun realistisen taiteen yhteydessä poliittisuutta ainoana tulkinnallisena kehyksenä. Aineistostani oli luettavissa muitakin diskursseja. Kansallinen diskurssi eli poliittisen rinnalla vahvana ja nämä diskurssit kamppailivat realistisen taiteen määrittelyn ehdoista. Aineistossani vaikutti myös antimodernistinen diskurssi, joka sulautui osaksi muita diskursseja. Kamppailut ”oikeanlaisen realistisen” taiteen määrittelystä marginalisoi ja tiputti osan aiheista ja toimijoista määrittelyiden ulkopuolelle. Näitä ilmiöitä käsittelen erityisesti romanttiseksi nimeämäni diskurssin kautta. Lisäksi väitän, että 1970-luvun realismi määrittelyineen, toimijoineen ja aiheineen oli kovin sukupuolittunut ilmiö.