Suomalainen elokuvaoopperayleisö : kyselytutkimus Finnkinon oopperanäytösten yleisölle

Abstract

Ooppera on korkeakulttuurin edustaja, jota helposti pidetään elitistisenä ja vakavana taiteenlajina. Asenteet ja tottumukset määräävät pitkälti ihmisten kulttuurin kuluttamista. Elokuvateatteriketju Finnkino toi vuonna 2008 ohjelmistoonsa New Yorkin Metropolitan Operasta lähetettävät oopperanäytökset, jotka mahdollistavat erilaisen tavan katsoa ja kuunnella oopperaa.

Suomessa elokuvaoopperayleisöä ei ole tutkittu lainkaan ja oopperayleisöä muutenkin sangen vähän. Koska aiempaa tutkimusta ei ole, aihe on tärkeä sekä oopperantutkimuksen että yleisötutkimuksen kannalta. Tutkielman tavoitteena oli luoda Finnkinon elokuvaoopperanäytösten yleisön profiili ja selvittää yleisön musiikkimakua.

Tutkielma on monimenetelmäinen (mixed methods). Tutkielman aineisto eli kyselyllä kerätyt vastaukset ovat suurimmaksi osaksi määrällisessä muodossa, mutta kysely sisälsi myös avoimia kysymyksiä, joista saatiin laadullista aineistoa tukemaan määrällisiä tuloksia. Aineisto kerättiin kaikista Suomessa toimivista Finnkinon elokuvateattereista, joissa esitetään oopperanäytöksiä. Määrällistä aineistoa tutkittiin varianssianalyysillä ja Khiin neliötestillä laskemalla koulutuksen, iän ja sukupuolen mahdollista yhteyttä musiikinlajeista pitämiseen sekä eri radiokanavien kuunteluun. Laadulliselle aineistolle tehtiin sisällönanalyysi, jossa tarkasteltiin usein esiintyviä käsitteitä ja mielipiteitä. Laadulliset tulokset saatiin teemoittelemalla vastaukset, jotka koskivat oopperan viehätystä ja elokuvissa koetun oopperan eroja paikan päällä nähtyyn.

Elokuvaoopperayleisön todettiin koostuvan suurimmaksi osaksi naisista ja huomattavasti pienemmältä osin miehistä. Vastauksista tarkasteltiin koulutustason, iän ja sukupuolen yhteyttä eri musiikinlajeista pitämiseen. Koulutuksen ei todettu olevan merkittävä tekijä musiikinlajeista pitämisessä. Iän ja sukupuolen vaikutuksia oli nähtävissä muutamissa musiikkigenreissä. Elokuvaoopperayleisö oli kaiken kaikkiaan korkeasti koulutettua, mikä saattoi vaikuttaa saatuihin tuloksiin. Kyselyssä selvitettiin myös yleisön muuta kulttuuritoimintaa sekä omaa suhtautumista musiikkiin. Tulokset herättivät paljon lisäkysymyksiä jatkotutkimukselle. Syvemmälle yleisön kokemuksiin päästäisiin laadullisella tutkimuksella. Myös Finnkinon asemaa korkeakulttuurin tarjoajana olisi mielenkiintoista tutkia, Suomessa kun suuri osa kulttuuri-instituutioista toimii valtion avustuksella.