Kangasajuruohon (Thymus serpyllum) menestymiseen yhteydessä olevat maaperä- ja kasvillisuustekijät harjujen paahderinteillä

Abstract

Harjujen paahdeympäristöt ovat kuivia, avoimia ja valoisia elinympäristöjä, joille on ominaista peittävän kasvillisuuden vähäisyys ja paljaan kivennäismaan suuri määrä. Normaalien luontaisten häiriöiden, kuten tulipalojen, vähenemisestä johtuva umpeenkasvu on viime vuosina voimakkaasti heikentänyt paahdeympäristöjen ja niiden eliölajiston tilaa Suomessa. Yksi vaarantuneista lajeista on kangasajuruoho (Thymus serpyllum), monivuotinen paljasta kivennäismaata ja valoa vaativa varpukasvi ja yksi harjujen paahdeympäristöjen avainlajeista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko jokin maaperätekijä (pH, kosteus, orgaanisen aineen määrä, maaperäeläinten yksilömäärät) tai ympäröivä kasvillisuus yhteydessä kangasajuruohon menestymiseen harjujen paahderinteillä. Tutkimusalueina toimi yhdeksän Rokuan harjualueella sijaitsevaa paahderinnettä, joilla oli kahdeksan vuotta aiemmin hoidettu kangasajuruohoa paljastamalla kivennäismaata kasvustojen ympäriltä. Kultakin tutkimusalalta valittiin kaksi ajuruohollista näytealaa ja kaksi ajuruohotonta kontrollialaa, ja näitä vertailtiin toisiinsa tutkittavien ominaisuuksien suhteen. Ajuruohollisten alojen pohjakerroksen ja jäkälien peittävyydet olivat pienempiä kuin kontrollialojen, mikä oli odotettavissa aiemmista hoitotoimenpiteistä johtuen, mutta sammalien peittävyyksissä ei ollut eroja. Kenttäkerroksen peittävyys oli suurempi ajuruohollisilla kuin kontrollialoilla. Maaperän pH oli korkeampi kontrollialoilla kuin ajuruohollisilla aloilla, samoin maaperän kosteus ja orgaanisen aineen määrä. Maaperäeläinten runsaudessa ei ollut eroja ajuruohollisten ja kontrollialojen välillä, eli ne eivät näytä olevan yhteydessä kangasajuruohon menestymiseen.

South-facing slopes of esker forests are exposed, warm and dry habitats. The coverage of vegetation is usually low, and the proportion of exposed mineral soil is high. Due to modern forestry practices and a decrease in natural disturbances, especially forest fires, the undergrowth vegetation of these forests in Finland is closing and many of the specialized species living in these habitats are becoming endangered. Thymus serpyllum, a perennial herb and a key species of sunlit esker habitats, is one of the species that has suffered from the overgrowth of open esker habitats, as it requires exposed mineral soil and is a poor competitor. The aim of this study was to find out whether certain soil factor (pH, soil moisture, amount of organic matter, the number of soil animals), or vegetation is related to the success of Thymus serpyllum in sunlit esker habitats. The study sites were nine open, southfacing slopes of esker forest stands located in Rokua, an esker formation in northern Finland. Eight years before this study, mineral soil was exposed around Thymus serpyllum at these sites to enhance its survival. Four sampling plots were studied at each study site, two plots with Thymus serpyllum and two control plots without it. The coverages of ground vegetation and lichens were higher in the control plots, which was expected due to the earlier treatment at the sites, but there were no differences in the coverage of bryophytes. The coverage of field vegetation was higher in the plots with Thymys serpyllum. Soil pH, moisture and amount of organic matter were higher in the control plots than in the plots with Thymus serpyllum, but there were no differences in the abundance of soil fauna.