The rhetoric of constitutional reform : conceptions of the parliament during Cameron’s first cabinet’s parliamentary reform debates

Abstract

Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan Britannian vuosien 2010–2012 parlamenttireformeista käytyjä debatteja. Konservatiivipuolueen ja liberaalidemokraattien koalitiohallitus muodosti merkittävän poikkeaman Britannian politiikkaan tuolloin koska se edusti poikkeamaa yhden puolueen muodostamasta hallituksista jotka ovat Britanniassa normi. Tämän erityislaatuisen ajanjakson tutkimuksen taustateoriana toimii Frank Ankersmitin ja Walter Bagehotin teoriat Britannian kirjoittamattoman perustuslain piirteistä. Keskeisinä piirteinä Britannian perustuslaille he pitävät parlamentin jäsenen ja äänestäjäkunnan linkkiä, jakoa toimivaan (parlamentin alahuone ja hallitus) ja kunnioitusta herättävään (monarkia ja parlamentin ylähuone) sekä debatin suurta merkitystä. Britannian perustuslaillisia instituutioita alettiin uudistaa merkittävissä määrin työväenpuolueen johdolla vuodesta 1999 alkaen jolloin perinnöllisyyteen jäsenyyteen perustuva ylähuone korvattiin ylähuoneella jonka jäsenet hallitus pääasiassa nimitti. David Cameronin hallitus jatkoi tätä uudistuksen agendaa vaihtelevin tuloksin vuosina 2010–2012 jolloin vaalijärjestelmää, vaalipiirien määrää, ylähuonetta ja vaalien päivämäärän päättämistä pyrittiin uudistamaan. Tutkimuksen aineistona on käytetty kyseisistä uudistuksista käytyjä parlamenttidebatteja joita on analysoitu käsitehistorian ja keskusteluanalyysin metodein.

Valitun aineiston perusteella tutkielmassa on selvitetty millaisia käsityksiä parlamentin jäsenillä oli Britannian perustuslaista ja kuinka he asian ilmaisivat debateissa. Tämän ohella on analysoitu sitä miten parlamentin jäsenet suhtautuivat useamman puolueen koalitiohallitukseen joka oli Britannian ensimmäinen sitten toisen maailmansodan. Britannian perustuslaista esitettyjen teorioiden sisältö esiintyi kaikissa käsitellyissä debateissa, joskin vaihtoehtoisa näkemyksiä esitettiin säännöllisesti johtuen parlamentaarisen politiikan konsensuksen vastaisesta luonteesta. Kaikkein vahvimmin perinteinen perustuslaillinen ajattelu näkyi ylähuoneen roolista käydyssä keskustelussa ja vähiten pääministerin oikeudesta päättää vaalien päivämäärä. Koalitiohallitukset miellettiin debateissa kyvyttömiksi noudattamaan vaalilupauksiaan minkä vuoksi ne koettiin epämieluisiksi Britannian politiikassa.