Harriet Taylor Millin ja John Stuart Millin näkemykset avioliitosta, naisten äänioikeudesta, koulutuksesta ja palkkatyöstä

Abstract

John Stuart Mill (1803–1873) ja Harriet Taylor Mill (1807–1858) olivat isobritannialaisia ajattelijoita, joita yhdisti yhteinen kiinnostus naisten asemaa koskeviin kysymyksiin. Taylor Mill julkaisu vuonna 1851 naisten oikeuksia käsittelevän esseensä Enfranchisement of Women. Myöhemmin vuonna 1869, yksitoista vuotta Taylor Millin kuoleman jälkeen Mill julkaisi samoja teemoja käsittelevän esseensä The Subjection of Women (Naisen asema). Nämä kaksi teosta ovat monelta osin samankaltaisia käsitellessään samoja teemoja ja esittäessään osittain täysin samoja argumentteja. Millin ja Taylor Millin ajattelujen eroja voidaan kuitenkin analysoida näiden tekstien kautta.

Voidaan sanoa, että Taylor Mill on yleisesti Milliä käytännönläheisempi käsitellessään naisten elämää rajoittavia teemoja. Mill kannattaa naisten oikeutta työskentelyyn utilitaristisin argumentein, mutta ei usko naisten enemmistön käytännössä valitsevan työelämää avioliiton sijaan. Hänelle molempien yhdistäminen ei näyttäydy vaihtoehtona. Mill kannattaa naisten äänioikeutta samoilla ehdoilla kuin miestenkin, jolloin nämä koulutukseen ja varallisuuteen liittyvät rajat äänioikeudessa estäisivät naisten enemmistöä saamasta äänioikeutta. Taylor Millin kanta yleiseen äänioikeuteen jää epäselväksi.

Naisten äänioikeuden kannattamisen voidaan katsoa olevan molempien tekstien merkittävin poliittinen tavoite. Naisen asema oli kansainvälinen menestys, joka inspiroi naisten äänioikeusliikettä ympäri maailmaa. Millin naisten äänioikeusliikkeen historiaan kytkee myös hänen parlamenttikaudellaan tekemä aloite naisten äänioikeuden puolesta samoilla ehdoilla kuin miestenkin. Sekä Millillä että Taylor Millillä toistuu samat kolonialismiin, eurosentrisyyteen ja rasismiin liittyvät teemat, joista suffragettiliikettä on kritisoitu.