Neuvominen Ohjaamojen ohjauskeskusteluissa: keskustelunanalyyttinen tutkimus

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata neuvomista ohjauskeskustelun toimintona Ohjaamossa. Matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalveluna neuvominen on keskeinen osa Ohjaamon toimintaa, joten on tärkeää tietää, miten neuvomista käytetään ohjauksen tukena. Ohjaamo on vakinaistuva osa Suomen ohjausjärjestelmää. Ohjaamon kehittämisen kannalta on tärkeää tutkia, millaisia kohtaamisia ohjauskeskustelut Ohjaamossa ovat. Tutkimus on laadullinen ja aineistolähtöinen tutkimus. Aineisto koostuu videoiduista ohjauskeskusteluista Ohjaamoissa. Analyysimenetelmänä käytettiin keskustelunanalyysia. Keskustelunanalyysin avulla voidaan kuvata ilmiötä ja tutkia, miten vuorovaikutuksen ihanteet toteutuvat vuorovaikutustilanteessa. Tulosten mukaan neuvontajakso syntyi ohjattavan neuvonpyynnöstä, ohjattavan huolen tai ongelman ilmaisusta tai ohjaajan aloitteesta. Neuvo muotoiltiin direktiivisesti, suosittavasti tai kohdentamattomasti. Neuvontajaksojen topiikit olivat työ, koulutus, huolet tai muu elämä. Neuvo hyväksyttiin tai hylättiin joko aktiivisesti tai passiivisesti. Neuvon passiivinen hyväksyminen ja aktiivinen torjuminen johtivat neuvontajakson päättymiseen, neuvon tarjoamisen jatkamiseen tai uuteen toimintoon keskustelussa, esimerkiksi neuvotteluun. Tutkimuksen mukaan neuvominen on osa ohjaajan asiantuntijuutta ja tuen antamista ohjattavalle, mutta myös institutionaalista toimintaa. Neuvominen on keskeinen ja monimuotoinen osa ohjauskeskustelua. Neuvominen voi sekä mahdollistaa ohjauksen tavoitteiden toteutumista että ilmentää ohjaajan ja ohjattavan välistä dynamiikkaa ja rooleja.