Jyväskyläläisten etänaismetsänomistajien luontosuhde ja metsänomistajuus

Abstract

Kaupunkilaisten, naisten, korkeakoulutettujen, palkansaajien ja nuorten osuus metsänomistajista tulee kasvamaan seuraavien vuosikymmenten aikana. Täten myös metsänomistajien suhde luontoon ja metsäomaisuuteensa saattaa muuttua. Muutoksesta ja etenkin sen vaikutuksesta puunmyyntiin on toisinaan esitetty huolestuneita lausuntoja metsätalouden sekä metsätutkimuksen piirissä. Tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa etänaismetsänomistajien luontoon ja metsän omistamiseen liittämiä merkityksiä, sekä sitä, kuinka nämä merkitykset ovat syntyneet ja kuinka ne näkyvät metsänomistajuudessa. Etänaismetsänomistajat toimivat esimerkkinä muutoksessa olevasta metsänomistajakunnasta.

Käytännössä tutkielmassa tarkasteltiin seitsemän vuosina 1966–1989 syntyneen, jyväskyläläisen etänaismetsänomistajan luontosuhdetta ja metsänomistajuutta. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Millainen haastateltavien luontosuhde on ja miten se on muotoutunut sekä mitä metsän omistaminen haastateltaville merkitsee? Aineistoksi kerättiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Haastateltavat tavoitettiin Keski-Suomen metsänhoitoyhdistyksen kautta. Haastatteluaineisto analysoitiin hyödyntämällä narratiivisen analyysin keinoin tuettua teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.

Tutkielma osoitti, että etänaismetsänomistajien luontosuhde on vahva ja ilmenee hieman erilaisena elämäntilanteesta riippuen. Luonto on osa arkea, mutta sillä on myös syvempiä, minuuteen liittyviä merkityksiä. Luonto on tärkeä etenkin virkistyspaikkana. Kaikkien haastateltavien luontosuhteen kehittymiseen lapsuudella on ollut suuri vaikutus. Lapsuuden kokemukset, perhe ja paikka vaikuttavat myös siihen, millainen suhde metsäomaisuuteen muodostuu. Metsäomaisuuteen suhtaudutaan velvollisuudentuntoisesti, mutta monitavoitteisesti. Kokemus sukupolvien ketjusta on oleellinen osa metsänomistajuutta. Metsän omistusta ohjaavat monet ulkoapäin tulevat normit ja odotukset, mutta metsäomistajuudesta tehdään myös omaan elämään sopivaa.

Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että perinteisen metsätalouden ja metsätutkimuksen esittämän tulevaisuuden metsänomistajiin kohdistuvan huolipuheen rinnalle tarvitaan myös tutkimusta, joka on kiinnostunut metsänomistajien omista tavoitteista, tarpeista, arvoista ja mielipiteistä.

Tutkielman rajallista aineistoa voidaan pitää esimerkkiotoksena tulevaisuuden metsänomistajakunnasta. Täten tutkielma onnistui osaltaan valottamaan tulevaisuuden metsänomistajakunnan suhtautumista luontoon ja metsään. Aineisto ei kuitenkaan suppeutensa vuoksi ole yleistettävissä. Tarvitaan lisää metsänomistajista itsestään, ei ainoastaan puuntuotannosta, kiinnostunutta tutkimusta.