Etäteknologiaa hyödyntävän kuntoutuksen vaikuttavuus sydänkuntoutujien hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoon verrattuna tavanomaiseen kuntoutukseen : satunnaistettu kontrolloitu tutkimusasetelma

Abstract

Potilaiden hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon parantuminen on tutkimusten mukaan yksi tärkeä hoidollinen tulosmuuttuja sydänkuntoutuksessa. Etäteknologiaa hyödyntävän kuntoutuksen vaikuttavuutta sydänpotilaiden hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoon on tutkittu vielä vähän. Kuuden minuutin kävelytestiä on yleisesti käytetty arvioimaan sydänpotilaiden suorituskykyä. Sen sijaan hapenottokyvyn arvioiminen kuuden minuutin kävelytestin matkasta on vielä vähäistä Liikuntapohjainen kuntoutus voi lisätä sydänpotilaiden hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa ja hapenottokykyä. Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena oli tutkia etäteknologiaa hyödyntävän kuntoutuksen vaikuttavuutta sydänkuntoutujien hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoon verrattuna tavanomaiseen kuntoutukseen. Tämä tutkimus on osa ryhmätasolla satunnaistettua 12 kuukauden mittaista kontrolloitua interventiotutkimusta ja tässä pro gradu työssä raportoidaan 6 kuukauden intervention tulokset. Tutkittavat olivat Kuntoutus Peurungan sepelvaltimotautia sairastavia kuntoutujia. Tutkittavien keski-ikä oli 54,5 vuotta, 81,4 prosenttia oli miehiä. Tutkittavat satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmiin kahden peräkkäisen ryhmän pareina ryhmätasolla. Koeryhmä (n=29) käytti tavanomaisen kuntoutuksen lisäksi etävalmennukseen liittyvää teknologiasovellutusta ja fyysiseen aktiivisuuden seurantaan liittyvää aktiivisuusranneketta ja kontrolliryhmä (n=30) sai tavanomaista kuntoutusta. Tutkittavien hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa mitattiin kuuden minuutin kävelytestillä, tulosmuuttujina olivat kävelymatka ja kävelynopeus sekä arvio maksimaalisesta hapenottokyvystä. Ryhmien välistä ja sisäistä eroa alku- ja loppumittausten välillä tutkittiin t-testillä. Manova-toistovarianssianalyysillä tutkittiin etäteknologian vaikuttavuutta kävelytestin tuloksiin ja hapenottokykyyn sekä niissä tapahtuviin muutoksiin. Koe- ja kontrolliryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa kävelymatkassa ja -nopeudessa. Molemmat ryhmät paransivat kävelymatkaa ja -nopeutta (koeryhmä p=0.005, kontrolliryhmä p=0.028) sekä arvioitua hapenottokykyä (p=0.005, p=0.028) kuuden kuukauden kuntoutusintervention aikana. Koe- ja kontrolliryhmän intervention sisältö oli muuten samanlainen, mutta kontrolliryhmällä ei ollut käytössä etäteknologiaa. Molemmat ryhmät paransivat kävelytestin tulosta ja arvioitua maksimaalista hapenottokykyä. Etäteknologiaa hyödyntävä kuntoutus oli yhtä vaikuttavaa kuin tavanomainen kuntoutus.

Improvement in cardiorespiratory fitness with heart patients is one of the most important therapeutic results in cardiac rehabilitation. Use of remote technology can be a way of improving the intensity of rehabilitation. The longterm impacts in cardiorespiratory fitness are not yet know. A six-minute walk test is generally used to evaluate the performance of cardiac patients However, assessing the oxygen uptake of a six-minute walk test is still low. Exercise-based rehabilitation can increase cardiorespiratory fitness and oxygen uptake in patients with coronary heart diseases. The purpose of this master thesis is to find out the effects of remote technology in cardiorespiratory fitness with heart patients in cardiac rehabilitation and whether there is a difference compared to usual care. This study is part of a randomized 12-month controlled intervention study at group level and this master´s thesis reports 6-month intervention results. The participants were recruited from Peurunka rehabilitation center of coronary heart disease. 81.4 per cent of the subjects were male, the average age of the whole research population was 54.5 years. Participants were randomized to an intervention group (n=29) who received usual care and remote technology (Fitbit Zip activity bracelet) rehabilitation, and a control group (n=30) who received usual care. The main outcomes of the study were walking distance, walking speed and the average maximum oxygen uptake measured by a 6-minute walk test. The analysis was conducted with the SPSS program using the independent t-test to find out the difference within and between groups. The impact of remote technology was analyzed with the Manova repeated analyses of variances method. There was no statistically significant difference between intervention and control groups in the walk test results. Both groups improved distance and speed (intervention group p = 0.005, control group p = 0.028) as well as estimated oxygen uptake (p = 0.005, p = 0.028) during six months of rehabilitation intervention. The content of the rehabilitation intervention and control group was similar, but the control group did not use remote technology. Both groups improved the outcome of the walk test and the estimated maximum oxygen capacity. Rehabilitation using telecommuting technology was as effective as conventional rehabilitation.