From influencing to engaging : the role of communication in protecting endangered species

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on viestinnän rooli uhanalaisten eläinlajien suojelussa. Kohdeorganisaationa on WWF Nepal. Nepal valikoitui kohteeksi, sillä maassa on saatu aikaan merkittäviä suojelusaavutuksia. Nepal on muun muassa saavuttanut jo neljä kertaa vuoden mittaisen jakson, jonka aikana ei ole salametsästetty yhtäkään sarvikuonoa. Lisäksi maan sarvikuono- ja tiikerikannat ovat kasvussa. Nepalin uhanalaisten eläinten suojelusta on siis selkeästi opittavaa, ja tämä tutkimus pyrkii etsimään viestinnällisten tekojen vaikutuksia prosessissa. Tämä tutkimus on abduktiivinen, eli teoreettisen viitekehyksen rakentaminen ja aineiston analyysi ovat edenneet limittäin. Aineisto muodostuu 20 laadullisesta teemahaastattelusta, jotka koottiin Nepalissa helmi-maaliskuussa 2017. Jotta mahdollisimman laaja ja syväluotaava tutkimus aiheesta olisi mahdollinen, sekä WWF:n työntekijöitä että valtion, paikallisten kyläyhteisöjen ja median edustajia haastateltiin tutkimusta varten. Haastattelut analysoitiin teema-analyysillä. Tutkimuksen mukaan viestinnän rooli nähdään merkittäväksi: viestintää on kaikkialla ja se vaikuttaa kaikkeen. Onnistuakseen luonnonsuojelu vaatii laajan sidosryhmäverkoston, jonka yhteistyö olisi hankalaa ilman tehokasta viestintää. Tärkeiksi viestinnällisiksi tekijöiksi nähtiin tietoisuuden kasvattaminen, käytöksen muuttaminen, sidosryhmien sitouttaminen sekä lobbaaminen. Tämän tutkimuksen mukaan viestinnällä on monipuolinen rooli uhanalaisten eläinten suojelussa, eikä tuo rooli ilmene vain viestintäasiantuntijoiden työssä. Se nousee esiin myös organisaation muiden työntekijöiden vuorovaikutustilanteissa sekä sidosryhmien kautta. Näiden toimijoiden välisillä suhteilla on suuri vaikutus luonnonsuojelun onnistumisessa. Vaikka eri tekijöitä, jotka vaikuttavat luonnonsuojelun onnistumiseen, on tarkasteltu aiemmassakin tutkimuksessa, ei niiden nimenomaista viestinnällistä roolia ole juuri tutkittu laajasti. Tämä tutkimus ehdottaa, että viestintä käsitettäisiin jatkotutkimuksissa entistä laajempana kokonaisuutena, ja sen kokonaisvaltaisten vaikutusten tarkempi tutkimus olisikin tärkeää.

This research aims to find out what is the role of communication in protecting endangered species. Case organization is WWF Nepal. Nepal was chosen to be in the focus of this research since the country has shown significant results when it comes to achieving conservation goals. Nepal has for example been able to celebrate zero rhino poaching years for four times. Additionally, rhino and tiger numbers are growing in the country. Thus, there must be something to learn from Nepal's conservation and this research is focusing on the communicative factors in the process. This research is abductive, and more based on data than theory. Data is formed from 20 qualitative interviews that were held in Nepal in February and March 2017. WWF professionals as well as representatives from the government, local communities, and media were included in the data to get as broad view from the researched phenomenon as possible. Interviews were analyzed by thematic analysis. This research focuses on communication broadly and seeks to find results without predetermined theories or hypotheses; all results are based on the thoughts of individuals interviewed and how they perceive the role of communication. Based on this study, the role of communication is seen as important; communication is everywhere and it affects everything. To be successful, conservation requires multi-stakeholder approach, which would be difficult to maintain without good cooperation and effective communication. What was highlighted as important communicative factors were raising awareness, changing behavior, engaging stakeholders, and lobbying. Based on the results of this study, communication has a diverse role in protecting endangered species, and it can be seen not only in the actions of communication professionals but also in the actions of other employees of the organization as well as within the stakeholders. The relationships between these actors are critical when it comes to successful conservation. Although the different factors that affect nature conservation have been exploited in previous research, their explicit communicative role has not yet broadly been explored. This research suggests that communication should be considered as a wider entity in further research, and a more detailed study of its comprehensive role would be important.