Korkean fysiologisen synkronian hetket ja empaattinen prosessi pariterapiassa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä terapian kannalta merkittävistä keskustelun hetkistä, jotka Haapanen ja Niemi (2016) ovat määrittäneet Pro gradu -tutkielmassaan. Tämä tehtiin tarkastelemalla, ovatko näiden hetkien aikana ilmenevät lyhyemmät autonomisen hermoston synkronian hetket sijoitettavissa empatian prosessimallin ensimmäiseen vaiheeseen. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullista että määrällistä lähestymistapaa aineistoon. Fysiologista synkroniaa mitattiin ihon sähkönjohtavuuksien ristikorrelaatioilla dyadeittain. Ensin etsittiin korkean positiivisen fysiologisen synkronian hetket, jotka sijoittuivat Haapasen ja Niemen (2016) määrittelemiin keskustelun aihealueisiin, jotka sisälsivät terapian kannalta merkittävän muutoshetken. Tämän jälkeen toteutettiin dialoginen analyysi näistä hetkistä ja eriteltiin, mitä näissä hetkissä tapahtuu vuorovaikutuksellisesti. Samalla tarkasteltiin, ovatko havaitut vuorovaikutukselliset ilmiöt sijoitettavissa empatian prosessimallin ensimmäiseen vaiheeseen. Aineistona käytettiin kahta Jyväskylän yliopiston Relationaalinen mieli -tutkimusta varten nauhoitettua pariterapiaistuntoa sekä näiden pohjalta tehtyjä litteraatioita. Tutkimuksen tulosten mukaan, korkean fysiologisen synkronian hetket tyypillisesti sijoittuivat empatian prosessimallin ensimmäiseen vaiheeseen. Yhdessä otteessa oli poikkeuksellisesti havaittavissa empaattisen prosessin kaikki kolme vaihetta. Empaattisen prosessin ensimmäinen vaihe ilmeni aineistossa fysiologisena eläytymisenä toisen kokemukseen ja ulkoisesti se oli havaittavissa tarkkaavaisena kuunteluna, hienovaraisina non-verbaalisina eleinä sekä verbaalisena minimipalautteena. Monitoimijainen tilanne luo omanlaisensa lähtökohdat empatialle. Tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että resonoivaa ymmärrystä voi tapahtua monitoimijaisessa tilanteessa myös sellaista henkilöä kohtaan, joka ei ole äänessä. Tämä tutkimus valotti empatian mahdollisia toimintamekanismeja kehollisesta näkökulmasta ja tuki käsitystä siitä, että fysiologinen synkronia kuvaa empaattisen prosessin alkuun sijoittuvaa toisen kokemuksen resonoivaa vastaanottamista. Jatkossa olisi mielekästä tutkia empaattista prosessia havainnoiden pidempiä otteita ja mitaten lisäksi paremmin siihen sisältyviä kognitiivisia ponnisteluja mittaavaa sydämen sykettä. Ymmärrys empatian toimintamekanismeista on tärkeää, sillä se on yksi tärkeä vaikuttava tekijä psykoterapiassa.