Hulluksi nimetty Huttunen : kulttuurintutkimuksen näkökulmia hulluksinimeämiseen Arto Paasilinnan Ulvovassa myllärissä

Abstract

Tutkielma tarkastelee hulluuden nimeämistä ja nimeämisen syitä Arto Paasilinnan Ulvova mylläri -romaanin (1981) kuvaamassa maailmassa. Teoreettiselta viitekehykseltään ja menetelmiltään tutkielma on yhteiskunnallisesti ja monitieteisesti orientoitunutta kulttuurintutkimusta ja kulttuurista mielenterveystutkimusta. Keskeisimmät tutkimukselliset virikkeet ovat Stuart Hallin analyyseistä, jotka kiinnittävät huomiota erilaisuuksiin, eroihin ja toiseuksiin sekä niiden kulttuuris-yhteiskunnalliseen rakentumiseen. Keskiössä on myös Hallin ja Michel Foucault'n kautta määrittyvä näkemys vallan produktiivisesta ja kehämäisestä luonteesta.

Tutkielma on artikkelimuotoinen ja koostuu johdanto- ja yhteenvetoluvusta sekä tutkimusartikkelin käsikirjoituksesta. Varsinaisena tutkimuskohteena on Paasilinnan romaani, joka myös asetetaan suhteeseen julkaisuajankohtansa ja muun hulluutta tematisoivan kotimaisen kaunokirjallisuuden kanssa. Lisäksi tutkielman johdanto- ja yhteenvetoluku käsittelee romaanin aikalaisvastaanottoa sekä yleisemmin hulluutta ilmiönä.

Tutkielma osoittaa, että Ulvovassa myllärissä sen päähenkilön Gunnar Huttusen hulluksi nimeämisen taustalla on useita sosioekonomisia, kulttuurisia ja diskursiivisia tekijöitä. Kyse ei ole vain mielenterveydentilan toteamisesta, vaan muunkinlaisen toiseuden rekisteröimisestä ja kielentämisestä. Hulluuden nimeämisen vaiheet Ulvovassa myllärissä valaistuvat siten, että romaani ei yksilöi niitä, jotka ensimmäisinä nimeävät mylläri Huttusen hulluksi – siten nimeämisen prosessissa on osallisena koko yhteisö. Samalla romaani kuitenkin korostaa kylän sosioekonomisesti merkittävässä asemassa olevien jäsenten roolia. Heidät romaani jäsentää ”mahtimiehiksi”, ja heillä on yhteisössään hegemoninen valta-asema, johon kytkeytyy myös sukupuoli. Kun Gunnar Huttunen käsistään taitavana, voimakkaana, elinvoimaisena ja isokokoisena miehenä edustaa sellaisia ihanteita, jotka on kulttuuris-diskursiivisesti mielletty maskuliinisiksi, ”mahtimiehet” kokevat hänet oman maskuliinisuutensa uhaksi.

Tutkielma nostaa Huttusen hulluksi nimeämisen keskeisimmäksi syyksi hänen poikkeavuutensa, joka uhmaa kulttuurista järjestystä. Samalla tutkielma muistuttaa poikkeavuuden suhteellisuudesta ja problematisoi fiktiivisen yhteisön tavan tarkastella hulluutta ylihistoriallisena ilmiönä aikuisuuden ja ihmisyyden vastakohtana. Olennaista on sekin, että Huttusen hulluksi ja oudoksi nimetessään yhteisö samalla määrittää itseään ja ihanteitaan, sekä se, että kyläläiset projisoivat itseensä kohdistuvia pelkoja Huttuseen. Tutkielma myös huomioi, että romaanin maailmassa erilaiset tiedonmuodot ja diskurssit risteävät siten kuin muun tutkimuksen mukaan todellisuudessakin. Lisäksi romaanin kuvaama hulluus hahmottuu tutkielman luennassa vuorovaikutuksellisena luokkana ja kehävaikutuksen alaisena ilmiönä.