Estrogeenitason vaikutus lihasaktivaation jälkeiseen voimantuoton potentoitumiseen

Abstract

Ikääntymisen myötä luustolihaksen toiminta muuttuu ja lihasmassa vähenee. Ikääntymisen vaikutukset eroavat naisten ja miesten välillä. Estrogeenituotannon vähenemistä pidetään eräänä osatekijänä naisten suorituskyvyn laskun kiihtymiselle, joka ajoittuu vaihdevuosien yhteyteen. Vaikka estrogeenin vaikutusmekanismia lihasten toiminnassa ei tunnetakaan kovin hyvin, on viitteitä, että estrogeenin vaikutus kohdistuu myosiinimolekyylin fosforylaatioon. Myosiinifosforylaatiolla on merkittävä rooli lihasaktivaation jälkeisessä voimantuoton potentoitumisessa (PAP). PAP:lla tarkoitetaan ilmiötä, jossa lihaksen aiempi supistus vaikuttaa lihaksen voimantuottoon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako estrogeenivaje lihasaktivaation jälkeiseen voimantuoton potentoitumiseen. Tämä tutkimus oli osa laajempaa ERMA-tutkimusprojektia. Tutkimukseen valikoitui 32 48-54-vuotiasta naista, jotka osallistuivat alkumittauksiin ennen vaihdevuosien alkua. Loppumittaukset suoritettiin, kun naisten vaihdevuosien todettiin päättyneen sukupuolihormonitasojen perusteella. Tutkittavien lihasaktivaation jälkeistä potentoitumista mitattiin sekä sähköisesti aiheutetun että tahdonalaisen voimantuoton osalta nilkan ojennustehtävässä. Sähköisesti aiheutetun voimantuoton potentoitumista arvioitiin vertaamalla sähköstimulaatiolla aiheutetun yksittäisen lihasnykäyksen voimaa ennen ja jälkeen maksimaalisen tahdonalaisen supistuksen. Tahdonalaista voimantuoton potentoitumista tutkittiin maksimaalisen voimantuoton ja voimantuottonopeuden avulla. Lisäksi tutkittiin tahdonalaisen lihasaktivaation muutosta alku- ja loppumittausten välillä. Tulokset antoivat viitteitä estrogeenivajeen negatiivisesta vaikutuksesta voimantuoton potentoitumiseen, mutta muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Ei-tahdonalaisen voimantuoton potentoituminen yksittäisen tahdonalaisen supistuksen vaikutuksesta oli alkumittauksissa 4,5 % ja loppumittauksissa -1,0 %. Tahdonalaisen voimantuoton osalta potentoituminen oli alkumittauksissa 11 % ja loppumittauksissa 3,8 %. Tutkimuksen perusteella ei voitu varmuudella todeta yhteyttä tutkittavien voimantuoton potentoitumisen ja estrogeenivajeen välillä niin ei-tahdonalaisessa kuin tahdonalaisessa tilanteessa. Estrogeenivajeella ei havaittu yhteyttä tahdonalaiseen aktivaatiotasoon. Sekä alku- että loppumittauksissa aktivaatiotaso oli 77 %. Mahdollisissa jatkotutkimuksissa tulisi kiinnittää huomiota potentoivan lihassupistuksen riittävään intensiteettiin ja kestoon oletetun potentoitumisen maksimoimiseksi. Myös potentoitumisvaikutuksen aikaprofiilin muodostaminen olisi hyödyllistä.