The holy images of Christianity : metaphors in L2 sermons as expressions of holiness

Abstract

Uskonnollinen kieli on osa historiaamme ja kulttuuriamme. Metaforat tuovat uskonnolliseen kieleen dramatiikkaa ja mystiikkaa mutta myös arvoituksellisuutta. Metaforat ovat siten yksi niitä keinoja, joilla pyritään välittämään pyhyyden kokemus kuulijalle. Pyhyys on olennainen osa uskonnollisuutta. Usein uskonnollinen kokemus on epämääräinen tunne, joka on sekoitus kokemusta Jumalan rakkaudesta ja suuruudesta, irrottautumista arkielämästä ja mystistä kokemusta yhteydestä Jumalaan. Tämän kaiken taustalla vaikuttaa usko ja luottamus Jumalaan. Metaforat ovat hyvä tapa vihjata ymmärryksemme ylittäviin kokemuksiin, joita olisi vaikea sanoa suoraan. Samalla ne kuitenkin vaikuttavat kokemukseemme. Olen tutkinut, millaisia metaforia uskonnollisessa kielessä käytetään ja kuinka ne luovat pyhyyden ilmapiiriä. Aineistona oli kymmenen lyhyehköä saarnaa. Ne piti suomalainen vanhoillislestadiolainen Suomen luterilaisen kirkon pappi, joka piti englanninkielisiä jumalanpalveluksia Suomessa asuville ulkomaalaisille. Nämä saarnat analysoitiin hyödyntäen metafora-analyysia. Aineistosta nostettiin esille viisi merkittävintä kategoriaa metaforien määrän ja merkittävyyden perusteella: tie Jumalan luo, Jeesuksessa (in Jesus Christ), ruoka, kasvu ja lahja. Tämän lisäksi aineistosta löytyi myös muita kategorioita, jotka käydään tutkimuksessa läpi lyhyesti. Kategoriat tuovat esille ykseyden Jumalan kanssa ja korostavat siten mystistä pyhyyden kokemusta. Ne korostavat myös Jumalan rakkautta ja moraalista puhtautta antaen siten Jumalasta luotettavan ja lähestyttävän kuvan, joka mahdollistaa uskonnollisen kokemuksen. Myös henkisen kasvun teema on läsnä metaforissa tuoden esiin pyhäksi kasvamisen. Sotaisat ja Jumalan majesteettisuutta korostavat metaforat sen sijaan puuttuvat. Saarnojen tunnelma onkin positiivinen ja maanläheinen. Ihmisten sisäistä kokemusta uskonnollisista metaforista voisi kuitenkin tutkia vielä lisää.