Inhimillisyyden äärellä lähiössä : etnografinen tutkimus rakenteellisella ja yhteisöllisellä sosiaalityöllä toteutetun lähiötoiminnan merkityksistä

Abstract

Tutkimukseni tuottaa tietoa hyvinvointiin vaikuttavista merkityksistä, joita rakenteellisella ja yhteisöllisellä sosiaalityöllä toteutetusta lähiötoiminnasta nousee esiin. Näkökulmat eivät liity pelkästään lähiötoiminnan rakentumisen mahdollistumiseen, vaan myös kulttuurin muovaamiin sosiaalisiin järjestelmiin. Tutkimusprosessissa etnografia on tutkimusta jäsentävä teoria ja metodologia. Se määrittää tutkijan positiota, kentällä esiin nousseiden teemojen käsitteellistämistä ja analyysia. Tutkimus on laadullinen, moniääninen ja kiinnittyy tulkitsevaan antropologiaan ja hermeneuttiseen traditioon. Tutkimuksen päähuomio kohdistuu ”Lähiötoiminnan kymmenen askeleen kehitysmatkaan”. Moniäänisen aineiston analysointi tapahtuu rakennetussa lähiötoiminnassa esille nousseiden sosiaalityön profession kolmeen mandaattiin kiinnittyviin sosiaalisen merkityksiin. Aineistosta nousi esiin myös sosiaalista etäisyyttä määrittäviä tekijöitä. Näin mahdollistui laajat ja syvät kuvakulmat nähdä lähiön sosiaalisen hyvinvointityön luonne, joka samalla kertoo toiminnassa huomioitavista kehitystarpeista. Kriittisen tarkastelun kohteena ovat asenteita koskevat kokemusten määritteet liittyen niin inhimillisyyteen lähiön asukkaita kohtaan, kuin rakenteelliseen ja yhteisölliseen sosiaalityöhön aikuissosiaalityössä. Syvään juurtuneet kulttuurin määrittämät asenteet vaativat lä- hiössä muutosta kohti kunnioittavampaa, inhimillisempää ja ekososiaalisempaa asennetta. Aikuissosiaalityössä asennemuutos liittyy uudenlaiseen ymmärrykseen pohjautuvaan sosiaalityöhön työorientaationa. Lähiötupa toiminta-areenana tarjoaa sosiaalisen tilan ja mahdollisuudet toimia, saada asiantuntijoita paikalle, liittyä ryhmiin ja näin samalla ratkoa yksinjäämisen uhkaa. Vaikuttavaa sosiaalityötä edistäviä tasoja ovat valtautuminen ja voimaantuminen. Lähiön suurimpien ongelmien – päihteet ja yksinäisyys – ratkomiseen tarvitaan monialaista yhteistyötä. Kyseisiä ongelmia eivät asukkaat itsenäisesti ilman ulkopuolista tukea kykene ratkomaan. Perustelut asettumiselleni peilin eteen liittyvät tarpeeseeni aikuissosiaalityössä ymmärtää ja tuoda esiin käytännössä ja puheessa ilmeneviä merkityksiä ja samalla ilmentää rakenteellisen sosiaalityön ja moniammatillisuuden mahdollisuutta kuljettaa yhteiskuntaa inhimillisesti kestävän kehityksen tielle. Toivon tutkimuksestani löytyvän sosiaalityöhön relevantteja näkökulmia, joilla olisi merkitystä pohdittaessa etenkin aikuissosiaalityötä ja sen sisältöä. Tämä on yksi näkökulma toteutettaessa inhimillisesti kestävää sosiaalityötä, sillä ”huonemiehetkin hyvän päivän sattuessa pystyvät hämmästyttäviin suorituksiin”.

My thesis sheds light on factors affecting well-being as they emerged from work in a suburban housing estate based on structural and communal social work. The perspectives in this thesis do not only consider how to enable and accomplish suburban housing estate activities, but also the social structures that our culture shapes. Ethnography functions as theory and methodology of this research. It defines the position of the researcher, as well as the conceptualisation and analysis of the themes that arose in the field study. This research is qualitative, polyphonic and adheres to interpretative anthropology and hermeneutic tradition.

The main focus of my thesis is on ”The ten-step development journey of social work in a suburban housing estate”. The analysis of the polyphonic research data collected through starting up a suburban housing estate club house is based on the meanings of social as related to the three mandates of social work as a profession. The research data also revealed factors determining social distance. This allowed me to gain wide perspectives on the nature of suburban social work to enhance well-being, while pointing out needs for development in the suburban housing estate activities.

The objects under critical assessment are experiences related to attitudes pertaining to humanity towards the residents of the suburban housing estate, as well as to structural and communal social work within adult social work. The deeply rooted culturally shaped attitudes to suburbs require a shift towards more respectful, humane, and eco-social attitudes. For adult social work this attitude change means a work orientation based on new understanding.

Organising a club house in a suburban housing estate provides a social space and an arena for activities, inviting visiting experts, joining groups, and it prevents people from being left alone. Empowerment is a key element to promote influential social work. In order to solve the biggest problems of suburbs – substance abuse and loneliness – we need multidisciplinary co-operation. The residents of suburbs are not able to solve these problems by themselves, without outside help. The reasons for stepping in front of a mirror are, on one hand, linked to my need to understand and disclose the meanings which are present in speech and practice of adult social work and, on the other hand, to illustrate the possibilities of structural social work and multidisciplinary co-operation to steer the society toward human sustainable development. My thesis aims to provide relevant approaches to social work, and it is hoped that they are relevant especially when considering adult social work and its contents. This thesis presents one perspective on doing humanly sustainable social work, because ”even people in a suburban housing estate can accomplish amazing things on a good day”.