Nuoret työntekijäkansalaisuuden portilla : maanittelua, kansalaisuuskasvatusta vai sosiaalityötä?

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan aikuissosiaalityötä ammatillisen koulutuksen suorittaneiden kanssa. Tutkielman näkökulmana on kriittinen realismi, jossa tarkasteltava ilmiö nähdään syntyvän yhteiskunnan poliittis-ideologisen muutoksen myötä, joka korostaa uusliberalistisia arvoja, koulutuskuria sekä työmarkkinoiden edellyttämän mielenlaadun omaksumista. Se tuottaa ennakoimattoman ilmiön, jossa ammatillisesta koulusta valmistuu nuoria, joilla ei ole työmarkkinoiden edellyttämää mielenlaatua tai riittävää ammattitaitoa eikä siksi ole edellytyksiä työllistyä omalle alalle. Nämä nuoret päätyvät usein sosiaalityön asiakkaiksi. Tavoitteena on tuottaa tietoa, millainen on sosiaalityön asiantuntijuus ja autonomia näiden nuorten kanssa työskenneltäessä. Tutkielman aineisto on kerätty teemahaastattelemalla sosiaalityöntekijöitä ja aineisto on analysoitu teorialähtöisesti. Tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalityön asiantuntijuutta määrittää aktivointipolitiikka ja alisteisuus työvoimapolitiikalle, jotka rajaavat sosiaalityön autonomiaa. Aineiston analyysin perusteella sosiaalityön asiantuntijuus määrittyy vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Ulkoapäin tulevan tehtävänanto muokkaa sosiaalityön asiantuntijuutta ja se määrittyy suorittavana työnä, jossa sosiaalityöntekijän on luotava palkkatyölle ja työntekijäkansalaisuuden tavoittelulle otollinen ilmapiiri. Näin ollen sosiaalityön asiantuntijuus näyttäytyy tutkielmassa aineiston valossa maanitteluna ja kansalaisuuskasvatuksena, jonka tavoite on koulia nuorista työmarkkina- ja yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Kun sosiaalityö valjastetaan tavoittelemaan nuorten työllistymistä tai sitä edesauttavia toimenpiteitä, jättää se huomioitta sosiaalityön autonomian sekä nuorten itselle asettamat mahdollisesti erilaiset päämäärät. Vastapuheena dominoivalle aktivointipolitiikalle aineistossa nousee sosiaalityöntekijöiden kriittinen sosiaalityön itsearvio, joka avaa sosiaalityön käytännöille oven sen omasta eettisestä perustasta nousevalle lähestymistavalle. Kriittinen arvio rohkaisee katsomaan sosiaalityötä sen omista lähtökohdista ja kyseenalaistamaan aktivointipolitiikan ainoana tapana tehdä sosiaalityötä. Se mahdollistaa sosiaalityön, jossa nuoret itse pääsevät määrittämään itseään, tavoitteitaan ja omaa asemaansa yhteiskunnassa hyväksyttynä jäsenenä muuten kuin vain palkkatyön kautta.