Vanhemman alkoholin tai huumeiden käyttö lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin taustalla : minkälaisena lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin prosessi näyttäytyy kahden eri asiakasryhmän välillä?

Abstract

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka sosiaalityöntekijät perustelevat lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin prosessin aikana tekemiään päätöksiä, kun lastensuojeluilmoitus on tehty vanhemman päihteidenkäytön vuoksi. Päihteidenkäytön vaikutusta lapsiin ja perheisiin on tutkittu laajasti ja päihteiden käytön negatiivisista vaikutuksista perheiden hyvinvointiin on kiistattomat tulokset. Omien työkokemusten perusteella heräsi kiinnostus tutkia lastensuojelun puuttumisen kynnystä ja sitä suhtautuvatko sosiaalityöntekijät eri tavalla alkoholin käyttäjiin ja huumeiden käyttäjiin.

Tarkoituksena on tarkastella sosiaalityöntekijöiden päätöksentekoa ja sitä minkälaisena lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin prosessi näyttäytyy kahden eri asiakasryhmän välillä. Tutkimuksen näkökulmana on tuottaa kuvaus palvelutarpeen arvioinnin prosessista ja siinä olevista eroista kahden eri asiakasryhmän välillä.

Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty retorista diskurssianalyysiä ja sisällönanalyysiä, jonka avulla olen analysoinut sosiaalityöntekijöiden kirjoittamia dokumentteja. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi sekä eroja kunnioitta-va sensitiivinen etiikka. Tutkimuksen aineiston muodostavat sosiaalityöntekijöiden lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin prosessin aikana tekemät yhteenvedot ja kirjaukset. Yhteensä eri asiakastapauksia oli 26, joista 18 liittyi vanhemman alkoholinkäyttöön ja 8 vanhemman huumeidenkäyttöön.

Aineiston suppeuden vuoksi aineistosta ei voi tehdä laajoja johtopäätöksiä palvelutarpeen arvioinnin prosessista. Tulokset kuitenkin tuottivat uusia kysymyksiä ja teemoja, joita tulisi jatkossa tutkia laajemmin. Tutkielman tuloksissa korostuivat erityisesti päihteidenkäytön puheeksioton vähäisyys ja erityisesti alkoholia käyttävän etävanhemman jääminen vaille sosiaalityön palveluita. Dokumentaation teossa näkyi myös eroja kahden eri asiakasryhmän välillä. Alkoholinkäyttöön liittyvissä asiakastapauksissa yhteenvetoja ei oltu aina tehty, sen sijaan huumeidenkäyttöön liittyvissä asiakastapauksissa vain yhdessä yhteenveto oli jäänyt tekemättä. Palvelutarpeen arvioinnin prosessissa olevat eroavaisuudet herättävät pohtimaan sosiaalityöntekijöiden asenteita alkoholin- ja huumeidenkäyttäjiä kohtaan, jota tulisi jatkossa tutkia enemmän.