Rabies colonialis : Afrikka ja siirtomaavalta suomalaisessa lehdistössä 1870-1899

Abstract

Tutkielmassa tutustutaan suomalaisessa lehdistössä 1800-luvun lopulla julkaistuihin kuvauksiin siirtomaavallasta Afrikassa. Tutkittavana ovat Suomessa esiintyneet afrikkalaisia koskeneet diskurssit aikakaudella, jolloin Euroopan suurvallat levittivät omia, kolonialismin oikeuttamiseen tähdänneitä näkemyksiään laajalti. Keskeinen kysymys on, kuinka nämä mielipiteet näkyivät Suomessa – mitä hyväksyttiin kyseenalaistamatta, mitä kiellettiin ja mistä siirtomaavallan piirteistä muodostettiin omintakeisia diskursseja.

Diskurssianalyysin menetelmin tutustutaan tutkittavan ajanjakson merkittävimpiin sanomalehtiin ja Suomen Lähetysseuran aikakausijulkaisuihin niin, että ensimmäinen käsittelyluku keskittyy Suomen Lähetyssanomiin ja Missionstidning för Finlandiin ja erittelee, millainen oli lähetyssaarnaajien Afrikasta ja afrikkalaisista luoma mielikuva. Toisessa käsittelyluvussa todetaan, että uskonnollis-eettinen näkemys kantautui myös maalliseen lehdistöön, ja Suomessa yleisesti hyväksyttiin käsitys, jonka mukaan oli eurooppalaisten velvollisuus viedä sivistystä Afrikkaan. Pakanallisuuden sijaan afrikkalaisten ongelmaksi maallisessa lehdistössä nähtiin kuitenkin kyvyttömyys omaehtoiseen kehitykseen.

Kolonialismissa nähtiin myös useita ongelmia, jotka liittyivät ennen kaikkea siitä seuranneeseen kansainvälisten suhteiden kiristymiseen ja voimatasapainon horjumiseen. Britannian nähtiin saaneen monopolistisen aseman siirtomaapolitiikassa ja estävän muita kansakuntia toteuttamasta jokamiehenoikeuttaan Afrikassa. Vastauksena tähän Suomessa haaveiltiin yleiseurooppalaisesta yhteistyöstä, jonka toivottiin toteutuvan Belgian kuningas Leopold II:n Kongon hankkeen myötä.

1890-luvun monien siirtomaaskandaalien tullessa ilmi Suomessa alettiin yleisesti kyseenalaistaa siirtomaajärjestelmää, mutta tässäkään vaiheessa käsitykset afrikkalaisista eivät juuri muuttuneet, vaan kyseenalaiseksi tuli eurooppalaisten oma siveellisyys. Kolonisaation taustalla olevat itsekkäät motiivit saivat sivistystehtävää suuremman roolin ja omaneduntavoittelun kritiikki ulottui lopulta myös Afrikan ainoaan suomalaiseen toimijaan, Lähetysseuraan.