Suomalainen yhteiskunta oli muutoksessa 1800-luvun lopulla, jolloin maan teollistuminen ja kaupungistuminen alkoivat. Maaseudulta kaupunkiin muuttanut tilaton väestö tarvitsi vanhojen lähisuhteidensa tilalle uusia sosiaalisia verkostoja samalla kun siirtyminen palkkatyöhön loi mahdollisuuden uudenlaiselle vapaa-ajan toiminnalle. Näitä tarpeita täyttämään perustettiin fennomaanisen ihanteen pohjalta toimineita järjestöjä, jotka olivat yläluokan johtamia ja joiden tarkoituksena oli tarjota rahvaalle sivistävää huvitoimintaa. Tutkin pro gradu -työssäni keskisuomalaisia yhdistyksiä – naisyhdistystä, vapaapalokuntaa, raittiusseuraa, nuorisoseuraa ja työväenyhdistystä – niiden vuosina 1880–1905 järjestämien huvitapahtumien näkökulmasta. Tutkin sitä, kuinka paljon kukin yhdistys huvitapatumia järjesti, millaista ohjelmaa tapahtumissa tarjottiin ja yhdistysten välisiä eroja huvien suhteen. Lisäksi tutkin sitä, miten yhteiskunnassa vallinneet hierarkiat ja normit vaikuttivat huvitoimintaan sekä sitä, mikä oli huvien ja ajan yhteiskunnallisten muutosten suhde. Jyväskylässä eniten huveja järjesti vapaapalokunta, joka leimautui kaupungin huviyhdistykseksi. Maaseudulla taas eniten huveja järjesti nuorisoseura, jonka onnistui ensimmäisenä vakiinnuttaa toimintansa maaseutupitäjissä, joissa yhdistysten keskinäinen kilpailu oli kovaa. Maaseudulla huveja järjestettiin eniten kesäkuukausina, jolloin Jyväskylän seminaarilaiset ja sivistyneistö tulivat maaseutupitäjiin lomaviettoon. Kaupungeissa huveja järjestettiin eniten syys- ja talviaikaan. Huvien ohjelmisto oli harkitussa suhteessa sivistävää ja huvittavaa, koostuen esimerkiksi musiikista, tanssista, esitelmistä, puheista ja runoista. Eniten huvittavaa ohjelmistoa tarjosivat vapaapalokunta ja työväenyhdistys, kun raittiusseura taas pitäytyi vakavassa ohjelmistossa. Järjestöt eivät onnistuneet pyrkimyksessään yhdistää säätyjä huvitapahtumien avulla, vaan huvielämä oli kahtiajakautunutta, jolloin rahvas ja säätyläistö huvittelivat erillään. Säätyhierarkiat näkyivät huvielämässä esimerkiksi suhtautumisessa tanssiin ja alkoholiin, joiden molempien nähtiin olevan vahingollisia rahvaalle, mutta säätyläistön parissa niitä pidettiin kulttuuriharrastuksina. Samoin huveissa näkyivät myös sukupuolihierarkiat, jotka rajoittivat naisten osallistumista huvitilaisuuksiin. Vuonna 1899 alkaneet venäläistämistoimet pakottivat säätyläistön ottamaan rahvaan mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan – vastustamaan koettua sortoa lakoilla ja adresseilla. Työväestö pääsi ensi kertaa vaikuttamaan poliittisesti, mikä antoi sille tilaisuuden tiedostaa oman asemansa yhteiskunnassa. Vuoden 1905 suurlakko muutti lopullisesti säätyjen välisiä voimasuhteita ja nosti työväestön omaehtoiseksi toimijakseen, jolloin myös sen vapaa-ajanvietto irtautui säätyläistön ohjailusta. ...

huvitapahtumat kansalaisjärjestöt nuorisoseura vapaapalokunta naisyhdistys työväenyhdistys raittiusseura kansalaisyhteiskunta 1800-luku huvitilaisuudet vapaa-ajantoiminnat kulttuuriharrastukset nuorisoseurat palokunnat naisjärjestöt työväenyhdistykset raittiusseurat vapaa sivistystyö sääty-yhteiskunta historia Jyväskylä Keski-Suomi